1. Samankokoinen väestö, samanlaiset menetykset

Suomen ja Skotlannin asukasmäärä on noin 5,5 miljoonaa ihmistä.
Molemmissa maissa menetetään vuosittain yli tuhat ihmishenkeä alkoholin vuoksi.

• Skotlanti: 1 277 alkoholisyistä johtuvaa kuolemaa vuonna 2023 – eniten 15 vuoteen (National Records of Scotland, 2024).

• Suomi: noin 1 700 alkoholiperäistä kuolemaa vuosittain, joista 859 oli työikäisiä vuonna 2023.

Nämä luvut paljastavat kipeän totuuden: hinnalla, korvaushoidolla ja saatavuuden sääntelyllä ei ole onnistuttu pysäyttämään kehitystä, jossa elämiä ja työvuosia menetetään. Toisaalta sääntelyn lopettaminen ei tule kyseeseen, sillä alkoholikuolleisuusluvat ovat jo samalla tasolla kummassakin maassa, vaikka väkevät eivät Suomessa ole ruokakauppojen hyllyllä.

2. Työikäisten näkymätön epidemia

Molemmissa maissa riippuvuudella on tuhoisa taloudellinen varjo.

Suomessa alkoholin aiheuttamat haitat maksavat yhteiskunnalle noin 1,7 miljardia euroa vuodessa – menetettynä työpanoksena, sairauspoissaoloina ja ennenaikaisena työkyvyttömyytenä.

Skotlannissa alkoholi- ja huumekuolemat keskittyvät erityisesti 35–54-vuotiaisiin miehiin, useimmiten köyhimmissä yhteisöissä.
Jokainen tilasto tarkoittaa särjettyä perhettä ja tyhjentynyttä yhteisöä.

3. Politiikka ja ideologia – kyseenalainen naimakauppa

Molemmat maat nojaavat vahvasti haittojen vähentämisen malleihin.
Suomessa myyntiä rajoitetaan valtion omistaman Alkon kautta; Skotlanti luottaa minimihinnoitteluun, metadonihoitoihin ja naloksonin jakeluun.

Alun perin nämä toimet otettiin käyttöön ihmishenkien pelastamiseksi  ja hetkellisesti ne siihen pystyivätkin.
Vuosikymmenten kuluessa niistä on kuitenkin tullut poliittinen mukavuusalue, jota puolustetaan herkemmin kuin arvioitaisiin kriittisesti.

“Nämä toimet pitävät ihmisiä kiinni riippuvuuden limbossa, vaikka niiden piti vapauttaa siitä. “

Skotlannissa 412 huumekuolemaa liittyi metadoniin vuonna 2023.  Tämä on viides peräkkäinen vuosi, jolloin metadoni aiheutti enemmän kuolemia kuin heroiini.
Samaan aikaan julkisesti rahoitettuja kuntoutuspaikkoja on vain noin 140, vaikka kymmeniä tuhansia ihmisiä on pitkäaikaisessa opioidikorvaushoidossa ja kymmeniä tuhansia kärsii alkoholiriippuvuudesta.

Huolestuttava suunta myös Suomessa

Vuonna 2023 310 ihmistä kuoli huumeisiin, ennätyksellisen paljon, ja lähes 80 % kuolleista oli miehiä.
Nuorten huumekuolemat lähes kaksinkertaistuivat samana vuonna, ja kuolleiden keski-ikä laski 35 vuoteen (Tilastokeskus, 2024).

Valtaosa kuolemista on moniainemyrkytyksiä, joissa buprenorfiinia, bentsodiatsepiineja ja amfetamiinityyppisiä stimulantteja käytetään yhtäaikaisesti.
EU:n seurantatiedot vahvistavat saman: vuonna 2023 alle 25-vuotiaiden osuus huumemyrkytyksistä oli 29 %.

Tästä huolimatta kansallinen politiikka painottuu edelleen haittojen vähentämiseen, ei toipumiskeskeiseen hoitoon. 
Kuntoutuskapasiteetti on rajallinen ja pienenee hyvinvointialueiden säästöpaineissa tekemien päätösten seurauksena. 

Asiantuntijat nostavat esiin viisi kiireellistä painopistettä:

• Välitön jatkohoito yliannostuksen jälkeen

• Vieroitus- ja kuntoutuspaikkojen lisääminen

• Huomiota moniainekäytön riskeihin (erityisesti bentsodiatsepiinit)

• Nopeampi hoitoon pääsy alle 25-vuotiaille

• Reaaliaikaiset valtakunnalliset myrkytysvaroitukset

Tilanne on selvä: Suomen on toimittava ennen kuin aalto kasvaa hallitsemattomaksi. Eivätkä vanhat konstit toimi. Mikäli toimisivat emme olisi tässä tilanteessa. 

4. Uusi päihdetodellisuus

Sekä Suomessa että Skotlannissa on syntynyt uusi päihdekenttä.
Synteettiset opioidit, reseptilääkkeet, bentsodiatsepiinit ja stimulantit ovat luoneet hallitsemattomia käyttökuvioita, joihin hoitojärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan.

Politiikka on pysynyt pääosin reaktiivisena  se laajentaa haittojen vähentämisen toimia, mutta ei rakenna ulospääsyn väyliä.

Tässä molemmat maat kompastuvat: riippuvuutta hallitaan, ei ratkaista.

5. Yhteinen herääminen ja poliittinen vastarinta

Vuosina 2024–2025 nousi esiin kaksi erillistä, mutta samanaikaista liikettä.

Suomessa kansalaisaloite “Hoitoa, ei hylkäämistä” kerää parhaillaan nimiä ja herättää laajaa kansallista keskustelua. Sen tavoitteena on turvata oikeus hoitoon ja toipumiseen osana lakia.

Skotlannissa Right to Recovery Bill – lakialoite, jota tuki 80 % kansalaisista – pyrki takaamaan jokaiselle riippuvuudesta kärsivälle lainvoimaisen oikeuden hoitoon määräajassa.
Skotlannin parlamentin terveysvaliokunta kuitenkin hylkäsi lakialoitteen syyskuussa 2025 ja korvasi sen ei-sitovalla oikeuskirjalla.

Kyse ei ollut yksityiskohdista, vaan periaatteesta: toipumisesta kieltäydyttiin tekemästä lakisääteistä oikeutta.

Molemmat tapaukset osoittavat, että toipumisen puolestapuhujien on nyt kohdattava politiikka suoraan.
Vastarinta ei liity näyttöön vaan ideologiaan.

6. Tutkimus, jota ei voi sivuuttaa

Toipuminen ei ole toiveajattelua.

• Cochrane-katsaus (Kelly, Humphreys, Ferri, 2020): 12 askeleen ja vertaistukeen perustuvat ohjelmat ovat yhtä tehokkaita ja kustannustehokkaampia kuin tavanomainen hoito.

• Recovery Research Institute (Harvard/MGH): yli 400 vertaisarvioitua tutkimusta osoittaa toipumispääoman ja pitkäaikaisen toipumisen vaikutukset.

• Humphreys & Lembke (2014): toipumiskeskeiset hoitojärjestelmät parantavat tuloksia ja vähentävät retkahduksia.

• OECD (2024): alkoholi- ja huumekuolemat ovat Euroopan estettävissä olevimpia ennenaikaisen kuoleman syitä.

Tutkimusnäyttö on olemassa.
Kysymys kuuluu: riittääkö poliittinen rohkeus toimia sen mukaisesti?

7. Moraalinen ja yhteiskunnallinen valinta

Sekä Suomi että Skotlanti ovat rakentaneet järjestelmiä, jotka hallitsevat riippuvuutta, mutta eivät ole ratkaisu. 
Sen moraalinen hinta on valtava.

Kun yhteiskunta normalisoi ylläpitohoidon ilman toipumisen toivoa, se hyväksyy hiljaisesti sen, että riippuvuutta sairastavat voivat elää ja kuolla hallitussa epätoivossa.

Toipuminen ei ole luksusta, se on inhimillisen yhteiskuntasopimuksen ydin.
Olkaamme ne kaksi kansaa, sisaruksia surussa ja toivossa, jotka lunastavat tämän lupauksen.

8. Yhteinen valinta

Suomi ja Skotlanti ovat saman kysymyksen edessä:

Jatkammeko riippuvuuden kohtaamista kroonisena toivottomana tilana, jota siedetään – vai alammeko vihdoin uskoa toipumiseen mahdollisena ja saavutettavana normina, joka se jo on miljoonille ihmisille?

Hoitoon pääsy, toipuminen ja vapaus.
Toimivat hoitopolut, jotka auttavat ihmisiä rakentamaan elämänsä uudelleen.

Toipuminen on palapelin puuttuva palanen.
Ilman sitä järjestelmämme pysyvät reaktiivisina, eivät uudistavina.

Toipuminen ei ole taattu kaikille, mutta mahdollisuus siihen on taattava jokaiselle.

💜 Kaksi kansaa, yksi herääminen.
Emme saa enää tyytyä vain haittojen vähentämiseen ja vahinkojen korjaamiseen.
Toipumisen on oltava aito, todellinen ja ensisijainen hoitovaihtoehto.