Tässä kirjoituksessa pohdin, mitä riippuvuuksista toipuminen käytännössä edellyttää ja miksi toipumiskeskeisyys on tunnistettava suomalaisessa päihde- ja riippuvuushoidossa nykyistä vahvemmin.

Kirjoitus pohjautuu omaan kokemukseeni läheisenä sekä yli 17 vuoden työhöni riippuvuuksista toipuvien ihmisten ja heidän läheistensä rinnalla.

Artikkelin lopusta löydät vetoomuksen toipumiskeskeisyyden vahvistamisesta, tiivistelmän sekä linkin vetoomuksen allekirjoittamiseen.

Toipuminen on mahdollista, mutta siitä kerrotaan vähän

Riippuvuuksista toipuminen on ollut osa omaa elämääni ja työtäni yli 17 vuoden ajan. Olen saanut seurata sitä läheisenä, ammattilaisena ja ihmisenä, joka on nähnyt, miten kokonainen perhe voi alkaa toipua, kun yksi ihminen saa mahdollisuuden muutokseen.

Vuosien varrella olen saanut olla mukana monenlaisissa riippuvuus- ja päihdetyöhön liittyvissä keskusteluissa, koulutuksissa, työryhmissä ja vaikuttamistyössä, mutta ennen kaikkea ihmisten ja perheiden elämässä. Olen saanut elää toipumisen arkea, sen iloja, suruja ja muutoskohtia todeksi.

Olen saanut nähdä läheltä, mitä tapahtuu, kun ihminen saa mahdollisuuden toipua. Olen saanut nähdä, miten järjestelmä parhaimmillaan voi toimia, mutta olen myös saanut nähdä, miten se on rikottu.

Samaan aikaan olen kaikki nämä vuodet kokenut, havainnut ja törmännyt siihen, että toipumisesta puhutaan suomalaisessa riippuvuus- ja päihdekeskustelussa edelleen vähän tai ehkä tarkemmin sanottuna siitä, mitä toipuminen käytännössä edellyttää. Eikä toipumista kohtaamisissa tarjota ratkaisuksi. 

Toipuminen on jotenkin “too much”, liikaa meidän järjestelmällemme. On liikaa uskoa ihmiseen ja siihen, että jokaisella voi olla mahdollisuus toipua. On liikaa sanoa ihmiselle, että päihteettömyys, pelaamattomuus ja niin edelleen ovat riippuvuuden hoitoa. On jotenkin liikaa tarjota sitä ensisijaisena vaihtoehtona, koska pelätään, että ihminen suuttuu, ei enää palaa vastaanotolle eikä kiinnity palveluihin.

Tämä ei resonoi sen kanssa, miten toipumiskeskeisessä työssä ihminen kohdataan. Uskonkin, että monen asiakkaan hoitomyönteisyyden löytyminen nopeutuu rehellisellä, välittävällä ja kyllä, rohkealla kohtaamisella. Aitoudella.

Järjestelmämme “palveluissa” tunnutaan pitävän sitä niin kamalana, että ihminen ei saisi enää juoda, tai niin mahdottomana, ettei addikti pystyisi olemaan ilman huumeita.

Toipumiskeskeisyyden yksi suurimmista vahvuuksista on oman ajatukseni mukaan se, että vaikka tilanne näyttäisi kuinka toivottomalta, aina voi tarjota toipumista ja uskoa ihmiseen. Se ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin.

Me emme voi tietää kuka toipuu.

Toipumisorientaatio ei tarkoita toipumiskeskeisyyttä

Viime vuosina suomalaisessa, erityisesti mielenterveystyössä, mutta myös päihde- ja riippuvuustyössä on puhuttu paljon toipumisorientaatiosta. Onpa se mainittu myös nykyisessä hallitusohjelmassa.

Se on tärkeä viitekehys, joka korostaa ihmisarvoa, osallisuutta, toivoa ja ihmisen omaa toimijuutta. Ne ovat luonnollisesti tärkeitä asioita.

Toipumisorientaatio ei kuitenkaan tarkoita toipumiskeskeisyyttä. Ne eivät ole sama asia.

Tullaan lempiaiheeseeni: siihen, miten sanoilla ja niiden määritelmillä on merkitystä.

Riippuvuuksien hoidossa ei riitä, että puhumme suunnasta. Tarvitsemme myös keskustelua siitä, miten toipuminen mahdollistetaan käytännössä. Pääseekö ihminen hoitoon? Saako hän riittävästi tukea? Huomioidaanko läheiset? Onko tarjolla vertaistukea, jatkohoitoa ja yhteisöjä, jotka tukevat muutosta vielä varsinaisen hoitojakson jälkeenkin? Mitä välineitä hoito antaa?

Toipumiskeskeisyydessä ei ole kyse vain siitä, miten ihminen ja perhe kohdataan. Kyse on myös siitä, miten palvelut, hoitopolut ja rakenteet rakennetaan tukemaan toipumista.

Toipumiskeskeisyys on muun muassa ammatillista 12 askeleen hoitoa ohjaava logiikka. Miksi se ei ole palvelujärjestelmäämme ohjaava logiikka? Sellainen logiikka, joka kiinnittää elämään, ei järjestelmään?

Miksi puhutaan “sekä että” -ajattelusta, kun kaikki on edelleen joko tai?

Riippuvuuksia ei pidä arvottaa niiden kauheuden mukaan. Riippuvuus on kaikissa muodoissaan tuhovoimaltaan hirveä sairaus. Kaduilla on kärsiviä addikteja, jotka tarvitsevat välineitä toipumiseen. Enkä nyt puhu käyttöhuoneista, vaan hoitopoluista ja toipumiskeskeisyydestä.

Tulipalojen sammuttelu ilman jatkumoa on yksi syy siihen, miksi päihdetilanne Suomessa on tällainen. Moni toipumiskeskeinen toimija on jo vuosia tiennyt maailmalla tehdyistä tutkimuksista ja katsauksista, joissa toipumisen välineet on tunnistettu. Ne on tunnistettu myös suomalaisessa palveluvalikoimassa, mutta niitä ei ole käytetty. Niistä on oltu hiljaa.

Hyvä kysymys on: miksi?

Toipuminen tarvitsee välineitä

Toivo on välttämätöntä. Se on hurja kokemus ja työntövoima muutokselle, mutta pelkkä toivo ei riitä toipumiseen. Toipuminen tarvitsee välineitä.

Se tarvitsee tietoa riippuvuudesta ja toipumisesta. Se tarvitsee vertaistukea, yhteisöllisyyttä, läheisten huomioimista, ammatillista ohjausta, harjoittelua ja rinnalla kulkemista. Se tarvitsee rehellistä kohtaamista, sellaista, jossa nähdään sairaus ja autetaan ihmistä itseään näkemään se.

Se tarvitsee raatorehellisyyttä, sitä, ettei pelätä sanoa asioita niin kuin ne ovat. Sitä, että asiat sanotaan niin kuin sairaus edellyttää, ei niin kuin riippuvainen mieli ne haluaisi kuulla. Se tarvitsee kokemuksia uudesta ja paremmasta, siitä, että vaikeista kohdista selvitään välineillä.

Vuosien aikana olen kohdannut monia riippuvuuden kanssa kamppailevia ihmisiä ja perheitä. Tuloksia ei ole tullut vain siitä, että katsotaan yhteiseen suuntaan. Niitä on tullut välineistä, tiedosta, harjoituksista ja vastuusta. Kohtaamisista, jotka jättävät jäljen, puhuttelevat sitä ihmistä, joka apua tarvitsee. Sitä ihmistä, joka usein on sairautensa vankina, sen alla, kadonnut. Sille me puhumme. 

He eivät ole kysyneet lisää teoriaa osallisuudesta. He ovat kysyneet ja kysyvät:

Voiko tästä toipua?

Mistä saan apua?

Mitä minun pitäisi tehdä?

Saanko välineitä?

Miten perheemme selviää?

Nämä kysymykset kertovat, miksi toipumiskeskeisyyttä tarvitaan. Ne kertovat myös siitä, missä toivo syntyy tai jää syntymättä noissa hetkissä.

Luommeko toivoa vai epätoivoa? Kenelle puhumme, ihmiselle vai järjestelmälle?

Miksi vetoomus laadittiin?

Olen saanut olla mukana valmistelemassa vetoomusta Toipumiskeskeisyyden tunnistamisesta ja vahvistamisesta suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa.

Vetoomus syntyi yhteistyössä toipumiskeskeisestä työstä kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja tuella. Mukana ovat olleet sekä Hoitoa, ei hylkäämistä -verkoston että Riippuvuudet ry:n toimijoita. Allekirjoituksia on alkanut kertyä ilahduttavasti.

Vetoomuksen tarkoituksena on nostaa keskusteluun kysymys siitä, näkyykö toipuminen suomalaisessa riippuvuus- ja päihdehoidossa riittävästi. Tunnistammeko ne tekijät, jotka auttavat ihmisiä toipumaan? Rakennammeko palveluja niiden ympärille?

Toipumiskeskeisyys ei tarkoita yhden hoitomallin julistamista ainoaksi oikeaksi tavaksi toimia. Se tarkoittaa sitä, että toipumisen mahdollisuus tunnistetaan ja otetaan vakavasti.

Mitä meidän on uskallettava kysyä?

Suomessa tehdään paljon vaikuttavaa päihde- ja riippuvuustyötä.

Silti meidän on uskallettava kysyä myös vaikeita kysymyksiä.

Miksi niin moni jää ilman tarvitsemaansa apua?

Miksi läheiset jäävät edelleen liian usein sivuun?

Miksi pitkäjänteiset toipumispolut eivät ole kaikkien saavutettavissa?

Miksi toipumista ei mahdollisteta?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka meidän on uskallettava esittää, jos haluamme kehittää järjestelmää paremmaksi.

Kaikki eivät toivu, mutta emme tiedä etukäteen, kuka toipuu

Vetoomuksen tärkein viesti on hyvin yksinkertainen.

Kaikki eivät toivu, mutta kukaan meistä ei voi tietää etukäteen, kuka toipuu.

Siksi jokaiselle tulee antaa mahdollisuus, tuki ja toivo toipumiseen.

Tämä on syy, miksi tarvitsemme enemmän keskustelua toipumiskeskeisyydestä, enemmän suomalaistakin tutkimusta toipumisesta ja enemmän rohkeutta rakentaa palveluja, jotka tukevat ihmisiä ja perheitä kohti parempaa elämää.

Vetoomus on avoin yksityishenkilöille, ammattilaisille, kokemusasiantuntijoille, järjestöille, yhteisöille ja päättäjille. Toivon, että luet vetoomuksen, allekirjoitat sen, mikäli jaat sen tavoitteet, ja välität sitä eteenpäin omissa verkostoissasi.

Lue vetoomus ja allekirjoita:

Alta löydät vetoomuksen kokonaisuudessaan sekä mahdollisuuden allekirjoittaa sen.

Lue vetoomus kokonaisuudessaan täältä:

Toipumiskeskeisyysvetoomus 110626

Lue tiivistelmä: Vetoomus pähkinänkuoressa

Toipumiskeskeisyysvetoomus pahkinankuoressa

Allekirjoita vetoomus:
https://forms.cloud.microsoft/e/ZQje81QdTF