Alkoholilaki- onneton yritys eurooppalaisuuteen?

Oletko lukenut  eurooppalaisen alkoholiuudistuksen listan – Eurooppalainen alkoholiuudistus on vihdoin täällä ? Mitä kaikkea se merkitsisi suomalaiselle alkoholin juomiselle? Kuten peruspalveluministeri Rehula on sanonut, käsittely vaatii aikaa, koska on kyse isoista muutoksista. Suuremmista, kuin piti. Onneksi joku haluaa miettiä rauhassa. Suuresta kohusta ja ”riemurepeilystä” huolimatta, alkoholilaki vaatii vielä hyväksynnän, jota se ei ole saanut, joten meillä on aikaa. No ahneus kasvaa syödessä tai pitäisikö paremminkin sanoa juodessa, kun laaja-alaisen näkemyksen saamisen sijaan kiirehditään ja hosutaan. 

Toteutuessaan alkoholilakiuudistus johtaa kuolemien, järjestyshäiriöiden, perheväkivallan, huostaanottojen, syrjäytymisen, avioerojen, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, psykiatrisen hoidon ja kaiken muun hoidon ja tuen tarpeen lisääntymiseen. Ennen kaikkea se johtaa päihdehoidon tarpeen lisääntymiseen. Ja kyllä myös vartijoita ja poliiseja tarvitaan lisää.

Suurkuluttajat, jo alkoholismisairautensa alkuvaiheessa olevat, saavat pontta juomiselle. Suurkuluttajat, jotka eivät pidä itseään alkoholisteina eivätkä usein läheisetkään. Yhteiskunta kannustaa juomaan. Ja se tulee kalliiksi. Itse olen aina ajatellut, että suomalainen yhteiskunta pyrkii huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Olen uskonut eläväni yhteiskunnassa, jossa kansanterveys on prioriteetti, jota ei sivuuteta. Alkoholilakiesityksen mennessä läpi se tehtäisiin kylmäpäisesti.

Suomesta halutaan tehdä eurooppalaisen juomakulttuurin maa. On unohtunut, ettei kulttuuri muutu vain sillä, että haluaa olla kuten muut ja kuorii kermat päältä. Kulttuurin muutos vaatii vuosien systemaattisen työn, puhetta, tietoa ja valistusta. Se ei muutu sillä, että viinaa saa helpommin, joka vahvistaa vain entistä kulttuuria, sillä suomalainen juomakulttuuri on humalahakuinen. Eurooppalainen ei. En ole missään vaiheessa kuullut puhuttavan ruokaravintola kulttuurin kehittämisestä, perheiden ja sukujen kokoontumisesta ravintolaan illalliselle, pistäytymisestä yhdellä töiden jälkeen tai siitä lounaaseen kuuluvasta viinilasillisesta. Ei vaan kaikki on määrää ja saatavuutta. Paljon, helposti, enemmän, nopeasti, take-away.

Olen sitä mieltä, että tuo eurooppalaisen juomakulttuurin lista voisi olla yhtä hyvin juovan alkoholistin tekemä, hänelle se on unelmien täyttymys. Työssäkäyvälle pukumiehelle tai naiselle, jolla sairaus on aikaisessa vaiheessa, mutta jossakin syvällä jo tiedostaa, ettei juominen ole normaalia ja kontrollointi on alkanut. Perhe huomauttelee, mokia sattuu. Nukkuu ja oksentaa, laimentaa viininsä juhlissa, käy juomassa salaa muilta, on jo joutunut jo lupaamaan, ettei tämä toistu. Tuntee häpeää ja epäonnistumista enenevässä määrin.

Salarakas – alkoholi osoittaa mahtinsa. Mikäli kuolemat ja perheiden pahoinvointi ei lisäänny, viinanmyynti kasva, haittakulut eivät nouse vaan tapahtuu ihme ja Suomessa juominen muuttuu eurooppalaiseksi vain koska viinan saatavuus helpottuu, olen ilolla ja kiitollisuudella väärässä. Ja myönnän sen onnellisena! Mikäli ei, en haluaisi olla toisissa kengissä. On kummallista, ettei asiantuntijuus, ammattilaisten näkemystä ja vuosien kokemus merkitse mitään, se sivuutetaan. Sekin liittyy siihen, miten tärkeä salarakas on.

Nyt kun tässä odotellaan miten alkoholilaki – esityksen käy, me keskitymme joka tapauksessa miettimään miten päihdehoitoa ja mahdollisuutta saada hoitoa oikealla hetkellä ja sairauden tunnistamista lisätään. Me keskitymme siihen, johon päättäjienkin pitäisi keskittyä ensin, ettei mennä pylly edellä puuhun. Miksi osa päättäjistä ei pysähdy tämän asian äärelle lainkaan, eikä kuule viestejä?

Ja alkoholilaki-uudistajat unohtavat sujuvasti tupakkalain ja ne rajoitukset! Miksikö. Koska se ei koske heitä? Turha puhua mistään linjasta, kun ei sitä ole, ainakaan mitä tulee kansaterveyteen.

Tiedättekö, miten usein törmäämme toipuvien alkoholistien ja heidän läheistensä kanssa siihen, miten hankalaa on mennä juhliin ja sanoa, ettei juo, miten ympäristö painostaa ja ihmettelee. Eurooppalainen juomakulttuuri – ihan hömpänpömppää semmoinen puhe on.

 

Riitta KoivulaRiitta Koivula

Vastaa

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu