AJATUKSIA ALKOHOLISMIN HOITAMISESTA

RAITTIUS

Ennen kuin luet pidemmälle, mieti mitä raittius tarkoittaa sinulle, miten määrittelisit sen? Mukavaa olisi, jos jakaisit ajatuksesi kanssamme vaikkapa kotisivuillamme kommentoiden tai somessa.

Keskustelua oleellisesta

Oletko kuullut tai lukenut keskustelua siitä, miten joku tapa on parempi raitistua kuin toinen. Tätä voisi kuvata janalla, jonka toisessa ääripäässä on ”ainoa oikea” –tyypit ja toisessa päässä ”ei ole yhtä oikeaa tapaa raitistua” –tyypit. Tuohon voi vielä lisätä keskustelun siitä, miten laitoksessa raitistuminen on maksettua raittiutta ja AA –raittius on sitä oikeaa tai sitten joku raitistuu savitöitä tekemällä, meditoimalla ja keskusteluilla. Hyvän sopan aineksissa on syytä mainita myös pohdinta siitä, pitääkö olla oma kokemus voidakseen auttaa alkoholistia tai muuta päihderiippuvaista?

Päihdehoito -viidakko?

Innolla aloitin minäkin aikanaan ja monesti on hämmennys vallannut mielen matkan varrella noita keskusteluita seuratessa ja niihin itsekin sittemmin osallistuneena. Niin. Todella aluksi olin barrikadeilla innostuksessani ”pelastamassa” kaikkia ja laitoshoitoon vain kaikki –se oli ainoa oikea. Sitten törmäsin näkemykseen, siitä miten olen niin joustamaton ja mustavalkoinen puhuessani raitistumisesta ja perheemme toipumisesta. Ja miten ylipäätään voin puhua koska olin vain läheinen?! Olin ainoa ja oikea -janan piikissä. Oli tullut aika heräillä. Oli tullut aika muuttaa toiminnan suuntaa muiden muuttamisesta omaan tekemiseen. Mutta se kirpaisi!

Olen ollut huomaavinani erään ilmiön toistuvan. Ilmiössä toipumassa olevat päihderiippuvaiset ja läheiset innostuvat saamastaan avusta ja hyväntahtoisesti, isolla innolla ja haluavat viedä asiaa eteenpäin. Auttaa muita. He ovat saaneet kokemuksen siitä, että toipuminen on mahdollista. Usein monien yritysten ja pettymysten jälkeen se on, kuin taivas olisi auennut. Tässä kohtaa potilaat myös saattavat kokea mitätöintiä kertoessaan innoissaan asiasta. Kommentti on usein ”mutta ei ole vain yhtä tapaa raitistua.” Yhtä hyvin voisi tällaisen kommentin antajalta kysyä, mitä hän tarkoittaa, mistä tuo kommentti kumpuaa? Silloin kun toinen on innostunut ja vapautunut, huomaammeko mitätöivämme, onko meidän vaikea innostua?

Ilmiön toinen osapuoli ovat päihdetyötä tekevät ihmiset. Ammattilaisia, koulunsa käyneitä, ei kokemusta päihderiippuvuudesta, toipuneita päihderiippuvaisia ja toipuneita läheisiä. Ammattilaisissa on myös vielä juovia ja meissä on läheisiä, jotka hoitavat päivällä muita ja menevät kotiin ”hoitamaan” omaa riippuvaistaan ts. omaa riippuvuuttaan.

Tunnista triggerit

Ehkä pitäisikin miettiä enemmän sitä mistä nämä keskustelut kumpuavat, nämä kissanhännänvedoilta tuntuvat väännöt. Miksi päihdetyöstä puhuminen on niin herkkä asia. Ja eikö niin, että vastakkainasetteluun tarvitaan kaksi? Teemmekö työtä auttaaksemme muita vai pönkittääksemme omaa egoamme? Olemmeko herkkänahkaisia ja loukkaannumme, koemme tarvetta puolustella omaa työtämme? Ajattelemmeko, ettei minun työni ole yhtä arvokasta kuin muiden? Onko kokemus meille uhka? Nipistääkö minua jostain, jos “joku muu onnistuu siinä mitä minä olen yrittänyt vuoden tai viisi? Mitä tarkoitan sanoessani, ettei ole vain yhtä tapaa raitistua? Onko potilaan toipuminen minulle prioriteetti numero yksi, vai puskeeko ego esiin?
Ja hei, minä olen kysynyt nuo kaikki kysymykset itseltäni niin läheisenä kuin ammattilaisena. On ollut pakko ja nyt,  olen iloinen siitä.

Keskinäinen arvostus

Ystävällisyys, suvaitsevaisuus ja rakkaus! Kyllä meitä tänne mahtuu ja voimme oppia toisiltamme rutkasti. Se, mikä on tökkinyt eniten, on myös opettanut eniten. Se, kohta missä olen ajatellut jonkin olevan ajanhaaskausta, koska ”minä tiedän jo paremmin” on ollut suurimman opin paikka.

On olemassa eräs periaate, joka estää kaiken tiedonkulun, joka käy todisteesta jokaista väitettä vastaan ja joka takaa sen, että ihminen pysyy ikuisesti tietämättömänä – se periaate on varma vastenmielisyys ennen asiaan perehtymistä. 
– Herbert Spencer –

Siis elä ja anna elää – omat palkokasvit nenästä ovat vähentyneet ja omaan tekemiseen ja omaan kehitykseen keskittyminen lisääntynyt niin ammattilaisena kuin ihmisenäkin. Keskittyminen siihen miten me voimme osaltamme olla kantamassa kortemme kekoon.

NOTE: Keskittyminen muiden tekemisiin on eräs läheisriippuvuuden tunnusmerkki.

Kokemuksen arvostus ja hyöty ammattilaisille

Kokemus päihderiippuvuudesta toipumisesta on korvaamatonta toisten auttamisessa. Siitä ei ole kahta sanaa, että alkoholistia auttaa parhaiten toinen alkoholisti, joka on toipunut. En tunne ”ammattikateutta”. Oma osuuteni on avata läheisnäkökulmaa paremmin hoidon aikana myös potilaillemme, sillä on tärkeä osa toipumisessa, jälleenrakennustyössä, jonka perhe aloittaa hoidon jälkeen. Oma osuuteni on ehdottomasti myös kertoa läheisen toipumisesta ja toipumiskokemuksesta.

Pystyt saavuttamaan heidän luottamuksensa, silloin kun muut eivät pysty. Muista, että alkoholistit ovat vakavasti sairaita ihmisiä.
– Nimettömät alkoholistit s.101 –

Alkoholismi on vakava sairaus, josta toipumiseen potilas ja perhe tarvitsevat aikaa. Sen hoitaminen tarvitsee erityisosaamista. Siitä meidän ei pitäisi kinastella pätkääkään vaan löytää uusi tapa keskustella, kehittää päihdehoitoa ja keinoja auttaa päihdeperheitä kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti.

Päihdehoito, jossa perheen toipumiskokemus on tulos. Päihdehoito, jossa alkoholismi kohdataan hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan johtavana, koko perhettä vaurioittavana, fyysisenä sairautena. Sairautena, jonka hoidossa raittius ei tarkoita vain kemian poisjäämistä vaan sen lisäksi myös tunne-elämän raittiutta ja vapautta. Joiden saavuttaminen on  keskeinen osa hoitoa ja toipumista.

Tällaiseen hoitoon haluamme tarjota mahdollisuuden ja siinä me haluamme kehittyä. Siihen me keskitymme.

The truth will set you free,
but until it does,
it will beat your brains out.
– Joe Mc Quany –

Riitta KoivulaRiitta Koivula

Vastaa

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu