APUA PÄIHDERIIPPUVUUTEEN

Päihdeongelmaisen auttaja – vai päihteiden käytön mahdollistaja?

Ei ole helppoa olla päihderiippuvaisen läheinen. Hyvää tarkoittava “auttaminen” vie päihderiippuvaiselta (oli kyseessä sitten alkoholisti, narkomaani, sekakäyttäjä) mahdollisuuden ottaa vastuun itsestään ja tekemistensä seurauksista.

Jälkien siivoilu, pyykkien peseminen, kodin laittaminen ja siivous yhä uudelleen ja uudelleen, ruuan ostaminen, virkistystoiminnan järjestäminen, velkojen makselu, suojelu, valehteleminen, rahan antaminen, asioiden hoitaminen – kaikki nämä hyvää tarkoittavat eleet vain mahdollistavat sen, että sairaus etenee.

Kuinka siis auttaa omaa läheistään ilman, että tulee samalla tukeneeksi häneen päihteidenkäyttöään? Kuinka auttaa toista ”oikein”, ilman että tulee kutusutuksi mahdollistajaksi? Aina se ei ole onnistu.

Päihderiippuvaisen auttaja ei tunnista omaa käyttäytymistään

Päihderiippuvaisen “auttaminen” johtaa siihen, että myös läheinen sairastuu, jolloin hän on samankaltaisessa tilassa kuin päihderiippuvainen itse. Hän joutuu tilaan, jossa ei enää näe omaa käyttäytymistään – tilaan, jossa päihderiippuvaisen raitistuminen ja toipumisen käynnistyminen tekee läheisen “työttömäksi”.

Minulle mahdollistajan titteli oli aikanaan helpotus. Se ei käynyt ylpeyden tai egon päälle. Ymmärsin, etten ollut tehnyt mitään väärin. Olin vain toiminut niillä tiedoilla, ymmärryksellä ja selviämisstrategialla, jotka sillä hetkellä olivat käytössäni.

Tiedon myötä tuli myös vastuu omasta toipumisesta ja muutoksesta. Kun mieheni lähti omalle toipumispolulleen, menetin “virkani” mahdollistajana.

Myös päihderiippuvaisen läheinen tarvitsee apua

Voi olla, että “mahdollistaminen” tai “mahdollistaja” särähtävät korvaasi. Ehkä tunnet tarvetta puolustautua ja selitellä, perustella – ehkä näet itsesi erilaisena kuin muut läheiset. Se kertoo siitä, että olet elänyt vaikkapa päihderiippuvasen lähellä ja sairastunut itsekin. Olet toiminut kuten niin moni muu samassa tilanteessa.

Se kertoo myös siitä, että olisi hyvä hankkia apua ja tietoa – itsellesi.

Pahimmillaan läheinen voi olla niin kipeä, ettei ”potilaan” toipuminen itse asiassa enää olekaan se, mitä tavoitellaan, vaan potilaasta on tullut väline oman elämän suorittamiselle. Jos päihderiippuvainen yhtäkkiä alkaisikin toipua, aiheuttaa se kriisin läheiselle. Se, mistä hän on haaveillut vuosia ja mitä hän on kuvitellut toivovansa, ei yhtäkkiä tunnukaan hyvälle. Auttamisesta on tullut pakonomaista, kuten alkoholistille viinan juomisesta ja narkomaanille huumeesta.

Toipuminen jättää jälkeensä tyhjän tilan

Kun päihderiippuvainen toipuu, jää läheisen elämään tyhjiö, joka olisi täytettävä. Voi tulla yllätyksenä, kuinka vaikeaa on lopettaa toisen tarkkailua ja puolesta tekemistä. Tai miten yhtäkkiä saattaa kaivata kriisejä – sitä tunnetta, kun adrenaliini virtaa ja pillit soi. Ei ehkä ihan luota siihen, että toinen osaa hoitaa asiansa, tai ärsyyntyy toisen mielipiteistä ja kommenteista. Kiitosta odottaville sitä ei kaikista auttamisvuosista ehkä tulekaan.

Aika, joka riippuvuussairauden parissa on kulunut, vaikuttaa paljon. Lisäksi ihmisten välillä on yksilöllisiä eroja. Joka tapauksessa on tärkeää nähdä itsensä tilanteessa ja läheisenä. Siinä sitä hommaa piisaakin, sillä usein päihderiippuvaisen elämä on täyttänyt läheisen elämän kokonaan. Missä välissä sitä itsensä näkee tai muistaa ajatella mitä itse tuntee? Pysähdy ajoissa – nyt.

Toipuminen alkaa päihderiippuvaisen omasta tahdosta

It’s extremely dangerous to believe that we can do anything to save addicts from their addiction.”

Päihderiippuvainen ei lähde toipumaan ennen kuin hän tahtoo toipua. Hän alkaa toipua, kun hän tahtoo tehdä töitä oman toipumisensa eteen ja tahtoo muuttaa elämäänsä. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Keneltäkään muulta se tahto ei tule. On harhaa ja itsepetosta uskoa muuta. Ihminen tekee aina itse työn toipumisensa eteen tai on tekemättä.

Siksipä ratkaisu ei ole se, että läheinen siivoaa jälkiä ja odottelee. Ratkaisu ei ole se, että läheinen uhraa elämänsä odotellessa, verhoten sairaan käytöksen velvollisuuteen, rakkauteen, yhteisiin velkoihin tai lapsiin.

Jos päihderiippuvainen ei joudu kohtaamaan seurauksia tekemisistään vaan läheiset ”pelastavat” hänet kerta toisensa jälkeen, hän ei tule tietoiseksi sairaudestaan. Toipuminen ei lähde käyntiin ennen kuin oma käytös tekee liian kipeää.

Sama pätee myös läheisen käytökseen. Jos läheinen ei joudu kohtaamaan itseään päihderiippuvuuden mahdollistajana, hanki tietoa ja halua hoitaa itseään, mahdollistaminen jatkuu. Jos kukaan ei sano ääneen, miten sairas tilanne on, läheinen ei tule tietoiseksi omasta tilastaan. Toipuminen lähtee käyntiin vasta kun ”auttaminen” tekee liian kipeää.

Auta päihderiippuvaista päästämällä irti

Päästämällä irti annat päihderiippuvaiselle mahdollisuuden ottaa vastuun omasta elämästään. Jokainen haluaa itselleen sen vastuun, olipa sitten päihderiippuvainen tai ei. Siitä tulee tunne, että minä voin selvityä ja tehdä itse valintani. Irrottautuminen ei ole hylkäämistä. Se on rakkautta.

Läheiset ja päihderiippuvaiset tarvitsevat tietoa ja hoitoa – eivät sääliä ja selityksiä.

Aiheuttaako oma tai läheisen päihteiden käyttö huolta? Päihdeongelmiin on tarjolla ratkaisuja ja apua. Katso palvelumme:

Riitta KoivulaRiitta Koivula

Vastaa

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu