APUA PÄIHDERIIPPUVUUTEEN

Mahdollistaja

Olipa avaava Inhimillinen tekijä -ohjelma tällä viikolla!  Todellakin. Päihderiippuvuutta sairastavan auttaminen on ihan oma lukunsa. Miten tehdä se”oikein”, ilman että tulee kutusutuksi mahdollistajaksi. Usein se ei ole mahdollista. Mahdollistajan –titteli oli aikanaan minulle helpotus, se oli tieto, ei se ylpeyden tai egon päälle käynyt. Ymmärsin, etten ollut tehnyt mitään väärin, olin vain toiminut sillä tiedolla, ymmärryksellä ja selviämisstrategialla mikä oli ollut sillä hetkellä ainoa mitä osasin. Tiedon mukana tuli myös vastuu omasta toipumisesta ja muutoksesta. Minulta kun lähti ”virka” mieheni lähdettyä omalle toipumispolulleen.

Jos siis mahdollistaminen ja tai mahdollistaja särähtää korvaasi ja tunnet tarvetta puolustautua ja selitellä, perustella, näet itsesi erilaisena, kuin muut läheiset, kertoo se siitä että olet elänyt vaikkapa päihderiippuvasen lähellä ja sairastunut itsekin. Olet toiminut kuten niin moni muu samassa tilanteessa. Se kertoo myös siitä, että olisi hyvä hankkia apua ja tietoa. Itsellesi.

Hoitaja, siivoaja, ruuanlaittaja, maksaja

Hyvää tarkoittava ”auttaminen” vie päihderiippuvaiselta (alkoholisti, narkomaani, sekakäyttäjä) mahdollisuuden ottaa vastuun itsestään ja tekemistensä seurauksista. Tätä auttamista on jälkien siivoilu, pyykkien peseminen, kodin laittaminen ja siivous yhä uudelleen ja uudelleen, ruuan ostaminen, virkistystoiminnan järjestäminen, velkojen makselu, suojelu, valehteleminen, rahan antaminen, asioiden hoitaminen. Näin mahdollistuu ainoastaan sairauden eteneminen.

Läheinen on addikti

Tämä auttaminen johtaa myös läheisen sairastumiseen. Vakavasti. Läheinen sairastuu ja on samankaltaisessa tilassa kuin päihderiippuvainen. Tilassa, jossa ei enää näe omaa käyttäytymistään, tilaan jossa addiktin raitistuminen ja toipumisen käynnistyminen tekee läheisen työttömäksi. Ajattele, pahimmillaan läheinen voi olla niin kipeä, ettei ”potilaan” toipuminen itse asiassa enää olekaan se mitä tavoitellaan, vaan potilaasta on tullut väline oman elämän suorittamiselle. Ja jos addikti yhtäkkiä lähtisikin toipumaan, aiheuttaa se kriisin läheiselle. Se, mistä on haaveillut vuosia, mitä kuvitellut toivovansa –tietenkin, ei yhtäkkiä tunnukaan hyvälle. Auttamisesta on tullut pakonomaista, kuten alkoholistille viinan juomisesta ja narkomaanille huumeesta.

Saatteko kiinni ajatuksesta? Minä saan, todella hyvin. Ellette niin se on ihan ok ja varmasti moni pitää itseään ja omaa tilannettaan erilaisena, se on ok. Niin minäkin pidin.

Toipuminen yllättää

Addiktin toipuminen jättää omaan elämään tyhjiön, joka olisi täytettävä. Saattaa yllättää miten tarkkailua ja puolesta tekemistä onkin vaikea lopettaa. Tai miten yhtäkkiä saattaa kaivata kriisejä, sitä tunnetta kun adrenaliini virtaa ja pillit soi. Ei ehkä ihan luota siihen, että toinen osaa hoitaa asiansa tai ärsyyntyy, kun alkaa tulla mielipiteitä ja kommentteja. Kiitosta odottaville sitä ei kaikista auttamisvuosista ehkä tulekaan.

Aika mikä riippuvuussairauden parissa on kulunut vaikuttaa ja jokainen on yksilö, mutta tärkeää olisi nähdä itsensä tilanteessa ja läheisenä. Siinä sitä hommaa piisaakin, sillä usein addiktin elämä on täyttänyt läheisen elämän kokonaan. Missä välissä sitä itsensä näkee tai muistaa ajatella mitä itse tuntee? Pysähdy ajoissa. Nyt.

Vaaralliset luulot

It´s extremely dangerous to believe that we can do anything to save addicts from their addiction.”

Päihderiippuvainen eli addikti ei lähde toipumaan ennen kuin on HALUKAS siihen. Hän lähtee toipumaan, kun on halukas tekemään töitä oman toipumisensa eteen ja halukas muuttamaan elämäänsä. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Keneltäkään muulta se halu ei tule. On harhaa ja itsepetosta uskoa muuta. Ihminen tekee aina itse työn toipumisensa eteen tai on tekemättä. Siksipä ratkaisu ei ole se, että läheinen siivoaa jälkiä odotellessa. Ratkaisu ei ole se, että läheinen uhraa elämänsä odotellessa ja verhoten sairaan käytöksen velvollisuuteen, rakkauteen, yhteisiin velkoihin, lapsiin jne.

Jos päihderiippuvainen ei joudu kohtaamaan seurauksia tekemisistään vaan läheiset ”pelastavat”, kerta toisensa jälkeen, addikti ei tule TIETOISEKSI sairaudestaan. Eikä toipuminen ei lähde käyntiin, ennen kuin käyttäminen tekee liian kipeää.

Jos läheinen ei joudu kohtaamaan itseään päihderiippuvuuden mahdollistajana, hanki tietoa, halua hoitaa itseään niin mahdollistaminen jatkuu. Jos kukaan ei sano ääneen miten sairas tilanne on läheinen ei tule TIETOISEKSI omasta tilastaan. Toipuminen lähtee käyntiin vasta kun ”auttaminen” tekee liian kipeää.

Irrottaudu – rakasta

Irrottautumalla annetaan päihderiippuvaiselle mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästään. Eikö niin, että jokainen sen haluaa itselleen sen vastuun, olipa sitten päihderiippuvainen tai ei. Siinä tulee tunne, että ehkä minä voin selvityä ja tehdä itse valintani.

Irrottautuminen ei ole hylkäämistä. Se on rakkautta.

Läheiset ja päihderiippuvaiset tarvisevat tietoa ja hoitoa – eivät sääliä ja selityksiä.

Riitta KoivulaRiitta Koivula

Vastaa

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu