Perse edellä puuhun – ehkäisevää päihdetyötä päihdeperheessä

Kenet sinä tekisit onnelliseksi juomalla vähemmän?

Menetetty onnellisuus

Mikä on vähemmän, mitä on vähemmän? Jos juomisen tai muun päihteenkäytön takia on onnellisuus menetetty, ei vähemmän juominen enää auta. Sillä ei siinä tilanteessa tehdä ketään onnelliseksi. Ei onnistu. Lupauksia  on kuultu liikaa, pettymykseen päättyneitä yrityksiä on ollut liikaa. Tässä kohtaa kaikki, paitsi hän, jonka pitäisi nähdä ja tietää, jo tietävät, ettei ole muuta vaihtoehtoa, kuin lopettaa kokonaan. Näin tietävät ne lapset ja puolisot, perheet, joissa on vähennetty ja yritetty juoda vähemmän.

Miten ne ajatukset muuttuvat

Minulla ne ajatukset muuttuivat mieheni raitistumisen myötä ja sen myötä, kun sain tietoa päihderiippuvuussairaudesta, alkoholismista, sen puhkeamiseen vaikuttavista tekijöistä, perinnöllisyydestä ja sairauden luonteesta.

Ihan tosissaan voin kertoa ajatelleeni myönteisesti alaikäisten juomisesta, kun esikoinen oli pikkuvesseli. Ajattelin, että parempi on itse hakea  juomat,  kun tulee siihen ikään. Sitten ainakin tiedän mitä juo ja miten paljon ja mistä on viinaksensa saanut, ettei miltään tuntemattomilta trokareilta tai hampuuseilta niitä hommaa. Näin ajattelin. Pidin alkoholin käyttöä turvallisena. Huhheijaa. Mikä kupla ja tiedonpuute. Mainittava on, että olin jo sairaanhoitajakin tuolloin. Aina vain pahempi juttu. Kyllä sitä nyt alan ammattilainen tietää, miten lapsia estetään alkoholisoitumasta.  Plaa plaa plaa. Paradoksi siitä, mitä voit, pystyt ja kykenet kontrolloimaan. Tietämällä mitä ne juovat???

Ei minusta tule alkoholistia

Perheessämme oli juova alkoholisti jo tuolloin. Mieheni. Oli ollut jo monta vuotta ja homma oli koko ajan siinä nenäni edessä. En vain tuntenut sairautta, vaikka niin sanotusti haitat hieman jo näkyivätkin. Toisin sanoen kärsin siitä jo tuolloin ja miehenikin kärsi. Lapsetkin tiesivät, että jokin on pielessä, mutta ei ollut tietoa mitä tarkoittaa alkoholismi, mitä tarkoittaa riippuvuus. Mitä helvettiä se oikein on?

Ei Mikasta pitänyt tietenkään alkoholistia tulla, kun oli ottanut opikseen lapsuuden perheestä, eikä taatusti halunnut tulla isänsä kaltaiseksi. Ketä sitä sitten uskoo, ellei omaa miestään.

Ei pitänyt tulla, eikä halunnut tulla alkoholistiksi, mutta oli jo.

Asiat niin kuin ne ovat

Toipumisen, tiedon, sairauskäsityksen ja kokemuksen myötä voin sanoa, että suhtautuminen alkoholiin perheessämme on muuttunut. Ei tarkoita sitä, ettäkö olisimme raittiusfanaatikkoja ja puhumassa kieltolain puolesta. Ei tokikaan. Me vain pidämme kiinni Suomen laista. Se kun kieltää alkoholituotteiden myymisen, välittämisen ja tarjoilun alaikäisille siis alle 18vuotialle.

Ja sitten kerromme riskit, vaaranmerkit. Kerromme sen faktan, että mitä nuorempana aloittaa sen suurempi riski sairastua päihderiippuvuuteen.  Puhumme asioista ja ilmaisemme mielipiteemme. Niin yksinkertaista.

Se on bye, bye ystävyydelle lasten kanssa ja tervetuloa raaka vastuullinen vanhemmuus. Vanhemmuus, joka suojaa lasta, näyttää esimerkkiä. Vanhemmuus, jossa lapsen arvostus tulee jälkijunassa, toivottavasti. Kenties vasta sitten kun lapsilla on omia lapsia. Se riski on otettava kun on henki kyseessä. Vanhemman yksi tehtävä on tehdä lapsen elämä hankalaksi ja päihdeasioissa on oiva tilaisuus harjoitella sitä. Kyllä ne sen kestävät. Siis lapset. Kestävät he päihdehelvettiäkin, pikku rajoittaminen on ihan lastenleikkiä.

Tieto lisää vastuuta

Perehdyin karmivaan alkoholismisairauteen  vuosia vain päätä seinään hakkaamalla.  Nyt viimeisten vuosien aikana olen perehtynyt,  mieheni raitistumisen ja toipumisen sekä oman toipumisen ja opiskeluiden kautta, hieman viisaammin. En mitenkään pysty enää kuvittelemaan olevani se mahdollistaja, joka tarjoilee lapselleen hitaan ja tuskaisen matkan kohti ennenaikaista kuolemaa. Tiedän, tunnen ja olen nähnyt sekä kokenut voimallisesti myös omassa elämässäni, mitä päihderiippuvuus tekee ihmiselle ja läheisille.

Elämä jää elämättä. Tuhoaa.

Minä teen sut onnelliseksi

Mieheni on tehnyt itsensä onnelliseksi lopettamalla juomisen, raitistumalla. Hän on tehnyt myös perheensä onnelliseksi lopettamalla juomisen. Vähentäminen ei olisi riittänyt siihen. Vähentäminen ei enää riitä kun sairaus on puhjennut. Ei ihan oikeasti, sellaisilla ihmisillä, joilla on kemiallinen riippuvuus, alkoholisteilla ja muilla päihderiippuvaisilla. Sellaisilla ihmisillä, joiden perheet voivat huonosti ja homma lähtee lapasesta. Se vain on fakta.
Ei vain ole oikein, että vanhemmat suhtautuvat suopeasti päihdekokeiluihin. Uskon sen johtuvan tiedon puutteesta, sillä kun saa tietää, että monet alkoholistit ovat sairastuneet murrosikäisenä siitä ekasta” vain olutta” –kännistä, ei siihen voi suhtautua suopeasti. Vai voiko? Jos se olisi sinun lapsesi?

Kun aikuiset laittavat viinapullon kuvia profiilikuvikseen mietin tätä kaikkea. Hätä viinan puolesta? Olisiko mitään tärkeämpää kuin viina?
Ei menisi enää perse edellä puuhun. Tehdään itsemme, toisemme ja lapsemme onnelliseksi puhumalla päihteettömyyden, aitouden, tunteiden, kokemisen ja elämän puolesta. Hankkimalla tietoa.