Tarinat

Marketan tarina

Kaikilla se oikea hetki on juuri silloin, kun sen kokee. Oma tie on käytävä.
Minun mielestäni tiedon jakamisella rohkaistaan ihmisiä: on tietoa ja ymmärrystä siitä,
että kyseessä on sairaus johon voi saada hoitoa.

Virvan tarina

Oikeahetkessä päihdeluennolla tajusin riippuvuuden sairauskäsityksen. Tajusin, että ex-puolisollani on kemiallinen riippuvuus, päihderiippuvuussairaus, enkä pysty vaikuttamaan siihen millään tavalla. Tajusin myös sen, että olen itse sairas ja olen sairastunut läheisrippuvuuteen. Rupesi loksahtamaan asiat paikoillensa.

Samin tarina

Päätin laittaa korkin kiinni. Jotenki tajusin, että jos en nyt lopeta juomista ennen kuin puoliso lähtee, niin juon itseni hengiltä. Sitten ei enää mikään pitäisi mua kurissa. Silloin myönsin ex-vaimolleni, että mulla on alkoholiongelma,
jonka aina olin yrittänyt pimittää.

Tommin tarina

Minun päihdehistoriani alkaa teini-iästä. Perheessäni oli alkoholismia ja ikäviä asioita, ja jo pitkään olen yrittänyt piilottaa omia ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita maton alle. Viikonloppuihin kuului kaikkea mahdollista, viinaa ja huumeita. Parikymppisenä muutin Helsinkiin ja siellä parisuhde kariutui, duunipaikkoja ja kämppiä meni alta. Pari kertaa jouduin myös vankilaan, kun sekoilin. Sellaista elämää se oli- sekoilua ilman mitään pysyvää.

Jarin tarina

Oven avaaminen ensimmäistä kertaa jännitti älyttömästi. Tuntui oudolta ajatella, että kun tästä ovesta astuu
sisään, jää alkoholin käyttö (ja suurinpiirtein hauskuus koko elämästä pois. Ikäänkuin hylkäisi jonkun läheisen ystävänsä.
Kyllä mä olin kuitenkin jo päättänyt, että muutoksen aika on nyt ja halusin antaa sille mahdollisuuden.

Hyvä päihderiippuvaisen läheinen

Läheisriippuvuuden ydin on sama kuin päihderiippuvuuden. Se on itsensä kieltävä tila, jossa yleensä vika on toisessa, syy on toisesssa ja siihen haetaan ratkaisua. Yleensä apua ei lähdetä hakemaan itselle vaan “toiselle, kun sillä on se ongelma” . Päihderiippuvuuden lähellä elämiseen kuuluu, että unohtaa itsensä.

Päihdetyön surullisia hetkiä

Surulle altistava elämäntehtävä Olen tekemisissä toipumisen kanssa.  Toipuminen on visio, missio ja sen mahdollistaminen työni ja tiimin kautta on elämäntehtäväni. Sen olen todennut näiden kohta seitsemän kuluneen vuoden aikana. Näen toipuvia ihmisiä, toipumisesta innostuvia, sitä haluavia ja siihen sitoutuvia. Näen läheisten lähtevän toipumaan ja tunnistavan läheisriippuvuuden itsessään. Homma toimii, sen näen. Polulta highwaylle Toipuminen on …

Päihdetyön surullisia hetkiä Lue lisää »

Häpeä – riippuvuuden kaupanpäällinen

Häpeä on päihde-ja läheistoipumisessa usein näkyvä ja toistuva käsite tai ehkä pitää paremminkin sanoa näihin sairauksiin kuuluva oire. Kohtaamme sen vaikutuksen ja näemme sen tuhovoiman työssämme. Näemme, miten se hidastaa sekä vaikeuttaa toipumista ja joskus jopa estää sen kokonaan. Ne tarinat ovat surullisia ja nyt en puhu vain päihdesairautta sairastavista vaan myös läheisistä, puolisoista ja …

Häpeä – riippuvuuden kaupanpäällinen Lue lisää »

Alkoholin positiiviset puolet

Minun suhteeni alkoholiin. Mikä se on ollut, mikä se on tänään? Tätä olen tällä viikolla miettinyt Levillä lomaillessani. Sain haasteen Kokoomuksen hyvinvointipolitiikan verkoston jäseneltä. Kiitos siitä! Otin mielenkiinnolla haasteen vastaan, vaikka se olikin mielestäni kummallinen. Miksi niitä hyviä puolia on nykyään niin vähän, onko niitä oikeasti ikinä ollutkaan. Mitä ne ovat olleet tai oikeasti ovat, …

Alkoholin positiiviset puolet Lue lisää »

Väsy näytelmään?

“Sellainen isänpäivä kuin on isä.” (tai äiti) En muista yhtään isänpäivää omasta lapsuudestani, tokkopa sitä vietettiinkään, mutta muistan, kun sanoin nuo sanat työmatkalta (lue ryyppyretkeltä) kotiutuneelle miehelleni, lasten isälle. Muistan sen kylmyyden ja välinpitämättömyyden, turhautumisen. Muistan tunteen sanoessani, muistan että tarkoitukseni oli havahduttaa, herättää, konkretisoida. Olin kuullut lausahduksen vuosia aikaisemmin ystävältäni, joka oli kuullut sen …

Väsy näytelmään? Lue lisää »