”Miksi aina mua petetään?
Miksi aina mä teen kaiken väärin?
Miksi mut jätetään aina viikonloppuisin yksin kotiin itkemään?
Miksi muilla on kiltit lapset ja siisti koti?
Miksi muiden miehet juo normaalisti ja mun miestä saa aina hävetä?
Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt päässäni koko aikuis-ikäni.”
”Oman läheisriippuvuuteni pohja tuli kuitenkin vastaan samana vuonna loppusyksystä. Oma paha oloni kävi sietämättömäksi. En olisi halunnut mennä töistä kotiin ja viikonloppuisin odotin maanantaita, että pääsisin takaisin töihin. Mieheni rehelliset sanat käyttäytymisestäni saivat minut pysähtymään ja huomaamaan tilanteen mahdottomuuden.”
Säpsähdin hereille ulko-oven kolahdukseen eräänä syksyn 2020 aamuyönä, kuten niin lukemattomia kertoja ennenkin. Sekunnin murto-osassa olin täysin hereillä ja viritin kuuloni äärimmilleen. Kuulin askeleita ja sitten tölkin sihahdus. Hiljaisuus. Käänsin kylkeä niin äänettömästi kuin pystyin.
Omassa elämässäni tällainen kohta löytyi vuonna 2013. Voimani loppuivat, en jaksanut enää tsempata itseäni. Unet loppuivat, vatsassa oli jännityksen tunne koko ajan ja muisti oireili niin, että ajattelin varhaisiän dementian alkavan.
Nyt ymmärrän, että saan olla tarvitseva, haavoittuvainen ja että on sallittua näyttää omat heikkoudet. Osaan vähän jo pyytää apuakin, enkä suorita arkea raivolla eteenpäin. Mietin nykyään, että voin vaikuttaa vain omiin asioihini ja että muut tekevät omat päätöksensä siitä, mitä tekevät ja miten toimivat.
Päädyin Oikeahetki-yhteyteen vuonna 2014 noin vapun tienoilla. Olin tuolloin 22-vuotias ja takana oli vajaan 10 vuoden ”ura” rahapelaamisen parissa ja tuo taival oli vienyt henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti pohjalle.
Kaikilla se oikea hetki on juuri silloin, kun sen kokee. Oma tie on käytävä.
Minun mielestäni tiedon jakamisella rohkaistaan ihmisiä: on tietoa ja ymmärrystä siitä,
että kyseessä on sairaus johon voi saada hoitoa.
Oikeahetkessä päihdeluennolla tajusin riippuvuuden sairauskäsityksen. Tajusin, että ex-puolisollani on kemiallinen riippuvuus, päihderiippuvuussairaus, enkä pysty vaikuttamaan siihen millään tavalla. Tajusin myös sen, että olen itse sairas ja olen sairastunut läheisrippuvuuteen. Rupesi loksahtamaan asiat paikoillensa.
Päätin laittaa korkin kiinni. Jotenki tajusin, että jos en nyt lopeta juomista ennen kuin puoliso lähtee, niin juon itseni hengiltä. Sitten ei enää mikään pitäisi mua kurissa. Silloin myönsin ex-vaimolleni, että mulla on alkoholiongelma,
jonka aina olin yrittänyt pimittää.
Minun päihdehistoriani alkaa teini-iästä. Perheessäni oli alkoholismia ja ikäviä asioita, ja jo pitkään olen yrittänyt piilottaa omia ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita maton alle. Viikonloppuihin kuului kaikkea mahdollista, viinaa ja huumeita. Parikymppisenä muutin Helsinkiin ja siellä parisuhde kariutui, duunipaikkoja ja kämppiä meni alta. Pari kertaa jouduin myös vankilaan, kun sekoilin. Sellaista elämää se oli- sekoilua ilman mitään pysyvää.
Aloita päihteetön elämä nyt, ota ensimmäinen askel ja jätä yhteystietosi
