Päihdeongelmia

Hannu, raittiutta 16kk
Aloin juomaan noin kaksikymppisenä. Juominen lisääntyi vaivihkaa muuttuen jokapäiväiseksi noin kymmenenvuotta sitten. Välillä enempi joskus vain yksi kalja. Pakkoloman aikana pystyi juomaan kännit melkein joka päivä. Sattu ja tapahtu vaikka mitä ,tuon reilun vuoden lomautuksen aikana. Työt alko jälleen noin kaksi vuotta sitten. Join kuitenkin viikonloput ja välillä viikollakin. Tyttöni alkoi puhumaan koulussa kavereilleen ongelmista kotona ,häpeästä ja itsemurha aikeista. Päihdetyöntekijä ehdotti vähentämistä, kun en silloin halunnut lopettaa kokonaan vaikka oltiin jo lastensuojelun asiakkaina. Vähentäminen oli mun mielestä hyvin onnistunut, luulin että kaikki on hyvin. Tyttö kuitenkin pelkäsi tulevia viikonloppuja. Yksikin kalja oli liikaa. Itsetuhoiset ajatukset vain paheni vähentämisestä huolimatta. kerran lastensuojelu päätti että tyttö piti saada apua välittömästi. Vein tytön lääkäriin ja sieltä pikana nuoriso psyk. osastolle viikoksi. Silloin päätin että tämä on nyt tässä, korkki kiinni. Lastensuojelun ehtona tytön kotiutumiselle oli että mun piti mennä hoitoon. Oikeahetki valikoitui siksi, että sain käydä päivisin töissä ja näin perhettäkin. Alkuun olin raittiina tytön takia, mutta nopiasti hoidossa ymmärsin tarvivani itse apua. Hoitoon kuuluva perheviikonloppu auttoi koko perhettä ymmärtämään sairaudesta nimeltä alkoholismi. Siellä ymmärsin mihinkä kaikkeen juomiseni on vaikuttanut. Hoidon aikana olen saanut mielen rauhoittumaan jolloin pääsen vastoinkäymisistäkin helpommin ohi, eikä tarvi hakea enää alkoholista apua. Vuoden hoito loppu helmikuussa ja lastensuojelun asiakkuuskin päättyi. Perheellämme menee nyt ihan hyvin , kunhan pysyn raittiina. Kohtuukäyttäjäähän alkoholistista ei enää tule. Oikeanhetkeen kuuluu myös läheisten hoito, joten myös vaimoni on saanut apua. Maksusitoumus kunnalta oli ratkaiseva tekijä koska rahaa ei ollu. käymme yhä mahdollisuuksien mukaan jatkohoito ryhmässä Oikeassahetkessä vaimoni kanssa, sillä toipuminen kestää koko loppuelämän ja tiedämme mistä saa apua.

Minna, alkoholistin läheinen

Läheisriippuvuus silloin yli 2,5 vuotta sitten mieheni kanssa hoitoon tullessani en ymmärtänyt omaa sairauttani. Niin kuulin kyllä sairauden oireita, mutta jotenkin en tunnistanut niitä itsessäni. Olihan se totta, että halusin juoda ja kuvittelin että toinen heräisi lopettaisi juomisen, kun näkisin miten tämä vaikuttaa. En sitten pystynyt juomaaan ja huoli lapsista piti minut selvänä, Suljin silmäni pakenin todellisuutta, sitä pahan olon möykkyä sisälläni. Luin liikuin siivosin en osannu käsitellä omia tunteita raivosin läheisille. Näitä tunteita olen hoidon aikana oppinut itsessäni tunnistamaan. Häpeää ja pelkoa kuinka se vaikuttaa itseni lisäksi omiin läheisiin. Häpeämuuri joka nousee ympärille ja pitää tiukassa otteessa. Se vaikuttaa, että haluat vältellä omia vanhempia, ystäviä ja niitä itselle rakkaita ihmisiä. Onneksi muuri on hoidon aikana murentunut ja ihmiset ovat palautuneet elämään. Oikeassa Hetkessä jokainen saa kulkea ja oivaltaa näitä asioita itsestään omaan tahtiin. Matka jonka olen saanut kulkea on antanut minulle avaimet avoimuuteen ja kasvuun ihmisenä. Tänään uskallan nauttia tulevaisuudesta.

Niko,toipuva peliriippuvainen, 3v

Omalla kohdalla tilanne hivenen erilainen, sillä hoitoon hakeutumisen syy ei ollut alkoholi vaan peliriippuvuus. Ennen Oikeaahetkeä pelaamista takana noin 8-9 vuoden ajan. Tämän ”urani” aikana ennätin hommata itselleni häädön, maksuhäiriömerkinnän sekä nelinumeroisen summan velkaa ulosottoon. Lisäksi mielenterveys oli kuralla ja välit läheisiin menneet; vanhemmat toivottomia, sisarukset karttelivat koska eivät voineet luottaa ja ystävät jättivät pitämättä yhteyttä, koska heitäkin oli tullut käytettyä hyväkseen.

Olin kyllä tietyllä tasolla myöntänyt sen, että kaikissa tilanteissa homma ei ole ollut itselläni hallinnassa ja silloin tällöin on mennyt överiksi. Kuitenkaan luopuminen pelaamisesta ei lopulta ollut vaihtoehto, vaikka itselle ja muille luvattiin useita kertoja, että nyt se on loppu. Apua myös yritetty hakea, tosin enemmän läheisten pitämiseksi tyytyväisenä eikä sen takia, että itse haluaisi muutosta. Tuolloin myös hoidettiin pelaamisen aiheuttamaa masennusta, eikä niinkään pelaamista itseään. Ja sekös riippuvaisen mieleen sopi.

Ensimmäinen kontakti Oikeaanhetkeen omalla kohdalla tapahtui huhti-toukokuun vaihteessa 2014. Ensin läheisten kautta juttelemaan Riitan kanssa ja sieltä luennon kautta ryhmään. Luennolta toki tarttui tiettyjä juttuja, jotka havahduttivat myös itseä. Kuitenkin hoitoon lähtiessä tuli oltua varsin skeptinen ja oltua mukana sillä ajatusmallilla, ettenhän minä kuitenkaan mikään alkoholisti ole. Kuitenkin varsin pian Mikan kanssa keskustellessa kävi ilmi se, että loppujen lopuksi ollaan ihan samassa veneessä ja se mitä riippuvaisen pään sisällä tapahtuu ja miten hän toimii, on samanlaista riippumatta riippuvuuden kohteesta.

Matka noista hetkistä nykyiseen tilanteeseeni ei ole ollut suora. Itsensä kanssa on joutunut tekemään töitä, kompasteltu on pelaamattomuuden kanssa, mutta aina on noustu ja jatkettu eteenpäin. Tiedän etten valmis ole vieläkään, mutta monta tärkeää asiaa olen evääkseni saanut ja siitä kuuluu iso kiitos Oikeahetken väelle ja niille ihmisille, joita tämä polku on matkan varrelle tuonut. Ryhmässä olen saanut purkaa tuntojani ja niitä asioita, jotka kulloinkin ovat pinnalle nousseet. Olen saanut tukea vertaisiltani, vaikka riippuvuus onkin kohdistunut eri asioihin. Olen saanut ymmärrystä omaan itseeni ja saanut aloittaa matkan tutustuakseni itseeni uudelleen.

Nyt tiedän, että riippuvuudet ovat sairauksia ja tarvitsevat hoitoa; myös vaikka riippuvuus olisi ollut jo pitkään hallinnassa. Yhtä lailla tiedän, että enää en halua paeta pahaa oloani tai ongelmiani pelaamiseen, vaan nuo tunteet ja asiat on käsiteltävä. Hoito on omalla kohdallani mahdollistanut paluun ”normaaliin arkeen”, joka ei pelaavana aikana olisi ollut mitenkään mahdollista.

Jape 42v, 6kk raittiutta

Lähes 30 vuotta elämäni oli eräänlaisessa sumussa kulkemista, alkoholin merkitys kasvoi salakavalasti vuosien varrella ja muutti persoonani ihmiseksi joka en koskaan ole halunnut olla.

Olen aina ollut kaveriporukassa se jolle sattuu ja tapahtuu kännissä ja joka yleensä sammuu mihin vaan. Pidin juomista hyväksyttävänä koska käyn töissä ja juon pääosin viikonloppuisin ja vapaa-aikana. Töitä tosin täytyi tehdä paljon, pitkiä päiviä sekä paremmin kuin muut. Silloinhan sen viikonlopun nollaamisen pystyy paremmin perustelemaan itselleen ja muille.

Muutamia vuosia sitten vaimoni joutui sairauksiensa vuoksi lopettamaan juomisen. Minun juominen jatkui ja yltyi entisestään. Vähintään perjantai, lauantai ja sunnuntaina loivennus. Jouduin salaamaan juomisen kaikilta joten join pääosin kotona yksin. Vaimohan kaatoi viinat viemäriin jos sellaisia sattui löytämään, tästä alkoi jännittävä piilotusleikki.

Pahimpana jälkeenpäin koen sen ahdistuneisuuden tunteen mikä oli kun joutui jatkuvasti suunnittelemaan elämäänsä alkoholin ehdoilla, oli pakko tehdä itselleen aikaa juoda. Oli ”pakko” juoda vaikka ei halunnut. Tästä johtuen myös moraali rapistui pikkuhiljaa. Ei ollut väliä vaikka vaimon kanssa tuli riitoja, senhän voi aina hyvittää rahalla ja lepyttelyllä. Ei ollut väliä vaikka hieman juovuksissa ajaa autolla, olenhan kuskien parhaimmistoa. Ei ollut väliä vaikka valehteli kirkkain silmin kaikille, myös itselleen.

Juomisen kokonaan lopettaminen ei ollut koskaan vaihtoehto, kuvittelin pystyväni pitämään sen jollain taikakeinolla hanskassa. Jopa silloin kun otin yhteyttä Oikeaan Hetkeen ilmoitin etten aio lopettaa kokonaan vaan vähentää hallitusti. Vasta luennolla käyminen avasi silmäni tiedolla, että olen sairas ja jos jatkan juomista ei mene kauaakaan kun minulla ei ole perhettä, työtä eikä asuntoakaan. Jonka jälkeen minut kaivetaan maan alle ja lisätään alkoholikuolemien tilastoihin.

Puolen vuoden raittiuden jälkeen elämäni on muuttunut parempaan suuntaan. Nukun paremmin, en ole mokaillut mitään eli ei ole morkkista, olen oppinut jälleen kuuntelemaan mitä muilla ihmisillä on asiaa, suhteet läheisiin ovat palanneet jotka juodessa olin työntänyt pois. Töissäkään ei enää tarvitse painaa liikaa töitä kun ei tarvitse todistaa olevansa parempi kuin muut. Tänään olen onnellinen.

Markkinointiakatemia

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu