Avainsana-arkisto: alkoholi

Marraskuun päihdeinfot, päihdehoitostartit ja läheisryhmä.

Marraskuun päihdehoitoinfot,  päihdehoitostartit ja läheisryhmä Kauhajoella

VAASA

Ti 6.11 klo 17.30-20.30 Oikeahetki päihde-  ja läheisinfonfo / Petri
Ti 20.11 klo 17.30-20.30 Oikeahetki päihde-  ja päihdehoitoinfo / Mitro
Avopäihdehoidon startit ke 7.11 ja ke 21.11
Luennot ja avopäihdehoidon startit osoitteessa: Oikeahetki, Korsholmanpuistikko 23, Vaasa

KAUHAJOKI

Ti 13.11 klo 18-21 Oikeahetki  päihde-  ja läheishoitoinfo / Riitta ja Mika
Ti 27.11 klo 18-21 Oikeahetki päihde-  ja päihdehoitoinfo /  Mika
Avopäihdehoidon startit ke 14.11 ja ke 28.11
Luennot ja avopäihdehoidon startit osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

HUOM!

  • Päivystysnmeromme  050 433 4933 vastaa ma-su klo 8-20.
  • Hoidon voit aloittaa myös muuna ajankohtana kuin luennon jälkeen. Ota yhteyttä niin sovitaan milloin.

ILMOITTAUTUMINEN LUENNOILLE

Luennot ovat maksuttomia.
Sp etunimi.sukunimi@oikeahetki.fi tai viereisellä lomakkeella
Tekstiviesti / soitto 050 433 4933

13.11.2018 LÄHEISTEN VERTAISTUKIRYHMÄ KAUHAJOKI

Ti 13.11 klo 17.30-20.30 Päihde-ja läheisinfo (ryhmän starttiluento)
To 15.11 klo 18-20 Läheisryhmä
Muut kokoontumispäivät: 29.11,18.12, 10.1, 17.1, 31.1, 14.2, 21.2, 7.3, 21.3.

Läheisryhmä tukee ja auttaa päihderiippuvaisten läheisiä omassa toipumisessaan sekä antaa välineitä päihderiippuvuuden kohtaamiseen uudella toipumiskeskeisellä tavalla. Läheinen voi olla puoliso, kumppani, lapsi, vanhempi, sisko, veli.

Saat myös välineitä tunnistamaa läheisriippuvuutta ja saat välineitä itsesi hoitamiseen ja hyvinvointisi tukemiseen. Tutustut 12-askeleen toipumisohjelmaan. Ryhmän painopiste on vertaistuessa.

Ryhmän kivijalka rakentuu vahva tietoperusta päihde -ja läheisriippuvuudelle, toipumiskokemuksista, tunnettujen ja toimivien menetelmien hyödyntämisestä. Ryhmässä keskitymme läheisen toipumiseen ja muutoksen käynnistämiseen sekä hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ohjaamassa ovat vertaisohjaajat Sari, Soile ja Minna, joilla omaa toipumispolkua kuljettuna ja 12 askeleen toipumisohjelman tuntemus. Vastuu ohjaana perheterapeutti Riitta Koivula.

Ryhmään otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Osallistumismaksu on 230€ + materiaalimaksu 53€, joka laskutetaan ennen ryhmän aloitusta.

Tule mukaan ja voimistu!

Ilmoittaudu heti: riitta.koivula@oikeahetki.fi /marketta.boling@oikeahetki.fi
Otsikoksi: LÄHEISRYHMÄ KAUHAJOKI

HUHTIKUUN OHJELMA, MOT JA TOUKOKUUN PERHEKURSSI

Huhtikuun luennot:

KAUHAJOKI

Ti 03.04. klo 18-21 Oikeahetki -päihdeinfo / Riitta

Ti 17.04.2018 klo 18-21 Oikeahetki-päihdeinfo / Riitta

Luennot ja avopäihdehoidon startit ke 07.04 ja ke 18.4 osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

LAIHIA

TI 17.4. 2018 klo 17.30-20.30 Oikeahetki-päihdeinfo / Petri ja Pirjo.  Mukana myös naistoipujamme kertomassa kokemuksistaan!

Luento osoitteessa Laihian nuorisoseura, Alkiontie 66400 LAIHIA, avopäihdehoidon startti ke 18.4 Långtået 5, Maalahti

 

VAASA

Ti 24.04.2018 klo 13-15

TERVETULOA TIEDOTUSTILAISUUTEEN!

Vaasan kaupungin kirjasto, Draama sali
Kirjastonkatu 13 / Biblioteksgatan 13
65100 Vaasa

-Tutustumaan, kysymään, näkemään ja kuulemaan!

Tilaisuudessa kerromme minnesota-mallia ja 12askeleen ohjelmaa soveltavien päihdehoitojen Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy. yhteistyöstä ja toiminnasta niin yhdessä kuin erikseen. Kerromme uudenlaisista hoitopaketeista, joissa yhdistetään avo-ja laitoskuntous, mahdollisuuksista toipua niin päihderiippuvuutta sairastaville kuin läheisille ja perheelle.

Toiminnasta ja yhteistyöstä kertomassa:
Riitta Koivula tj, perheterapeutti, Oikeahetki Ky
Eeva-Mari Penttonen, tj,Toipumo Oy
Harri Nyman, tj, päihdetyöntekijä, Tmi Liikaako / Maivita Oy

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille, ammattilaisille, maksusitoumustahoille, sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisille, työnantajille, työterveyshuollon edustajille, medialle.
KAHVITARJOILU.

 

Ti 24.04.2018 klo 17.30-20.30 Maksuton päihdeluento ja päihdehoitoinfo: Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy.

Paikka: Vaasan upseerikerho,  Kasarmintori 7, 65100 Vaasa

TERVETULOA PÄIHDEINFOON!

Tätä ei ole ennen koettu. Toipumiskeskeisen päihdehoidon ammattilaiset yhdistävät voimansa ja järjestävät maksuttoman yleisöluennon.

Maivita, Toipumo ja Oikeahetki järjestävät yhteisen päihdeinfon Vaasassa 24.4 klo 17.30 alkaen. Luennolla kuulette kolmen päihdehoidon edustajan puheenvuorot. Luennoilla kerromme riippuvuuden puhkeamisesta, oireista ja tunnistamisesta, miten se vaikuttaa läheisiin, mitä on läheisriippuvuus.

Tilaisuudessa kerromme myös minnesota-mallia ja 12askeleen ohjelmaa soveltavien päihdehoitojen Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy. yhteistyöstä ja toiminnasta niin yhdessä kuin erikseen. Kerromme uudenlaisista hoitopaketeista ja mahdollisuuksista hoitaa riippuvuussairautta. Kuulet siis osaavan, ammattitaitoisen ja kokemuksellisen tietopaketin miten me hoidamme päihderiippuvuutta koko perheen sairautena, mikä hoito toimii. Mitä pitää tehdä, jos itse tai läheinen sairastaa.

Luennoitsijat:
Riitta Koivula tj, perheterapeutti, Oikeahetki Ky
Eeva-Mari Penttonen, tj,Toipumo Oy
Harri Nyman, tj, päihdetyöntekijä, Tmi Liikaako / Maivita Oy

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille, riippuvuussairauteen hoitoa haluaville, läheisille, ammattilaisille, maksusitoumustahoille, sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisille, työnantajille, työterveyshuollon edustajille, medialle.

KAHVITARJOILU. Tilaisuus on maksuton.

 

ILMOITTAUTUMINEN LUENNOILLE

Sp etunimi.sukunimi@oikeahetki.fi tai viereisellä lomakkeella

Tekstiviesti / soitto Riitta p. 0400-466225 tai Petri p. 050-4642209

OIKEAHETKI PERHEIDEN VIIKONLOPPU 4.-6.5. 2018 (ilm. viim. 16.4 )

Oikeahetki – perheiden hyvinvointiviikonloppu on suunnattu 12askelta soveltavan, toipumiskeskeisen hoidon käyneille potilaille, perheille ja läheisille.

Viikonloppuun voi osallistua yksin tai yhdessä, päihderiippuvuudesta toipuvana tai läheisenä. Osallistujia mahtuu mukaan rajoitetusti. Varaa paikkasi siis nopeasti, ilmoittautuminen päättyy 16.4.

Paikka: Leirikeskus Majaniemi
Osoite: Nummilahdentie 505, 61910 Nummijärvi, Kauhajoki

VIIKONLOPUN ALUSTAVA OHJELMA JA AIKATAULUT:

Perjantai 4.5.2018
Klo 16- > Saapuminen ja majoittautuminen
Klo 18 -> Iltapala, sauna
Klo 21 -> Iltarinki

Lauantai 5.5
Klo 8-9 Aamupala
9.15-11.00 Miksi olemme täällä tänään-rinki
11.-12 Tauko
12-13 Lounas
13.00-14.30 Luento (vieraileva luennoitsija aiheena elämä, perhe ja parisuhde)
14.30-14.45 Kahvi
14.45-16.15 Toipumisen polulla yksin ja yhdessä-luento /Ravitsemus ja terveyslliikunta toipumisen tukena-luento
16.15-17.00 Happihyppely-kaikille sopiva liikunnallinen hetki
17.00 Päivällinen
18.30- Riihikirkko
19.30 -22 Sauna+ uinti + makkaranpaistoa, iltapalaa ja vapaata yhdessäoloa

Sunnuntai 6.5
6.30-8-00 Aamusauna ja uinti halukkaille
8.00 Aamupala
9.30-11 Aamurinki / luento
11.-11.30 Tauko
11.30- 13 Luento (Vieraileva luennoitsija)
13.00 Lounas ja päätöskahvit
14.00 Kotia kohti

Oikeudet ohjelman muutoksiin ja lisäyksiin pidätetään. Luennoitsijat varmistetaan myöhemmin.
********************************************
MAJOITUSPAKETIT:
1. Täyshoito pe ilta –su lounas + yöpymiset ja viikonlopun ohjelma 165€ /aikuinen
* Täyshoito sis. aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala
* Sauna ja liinavaatteet sis.hintaan
2. Perhepaketti 425€ 2 aik + 2 alle 12v lasta (alle 4v ilman) sis koko porukalle pe-su 2 x yöpyminen, saunominen, 2x aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala sekä viikonlopun ohjelman.
Alle 12v -50%
Alle 4v ilman

LASTENHOITO JA HEILLE OMAA OHJELMAA JÄRJESTETÄÄN MIKÄLI SIIHEN TARVETTA.

HUOM! Omien eväiden nauttimiseen majoitustiloissa keittiösyvennys, jossa vesipiste, kahvin- ja vedenkeitin, mikro sekä jääkaappi.

Leirikeskus Majaniemi
Osoite: Nummilahdentie 505, 61910 Nummijärvi, Kauhajoki
Nettisivut: http://www.kauhajoenseurakunta.fi/majaniemen-leirikeskus

ILMOITTAUTUMINEN JA TIEDUSTELUT:

riitta.koivula@oikeahetki.fi / 0400-466225 / kts alla oleva sähköinen lomake
Huom! Muista ilmoittaa:
– Osallistujien nimet ja iät, yhteystiedot.
– Erikoisruokavaliot ja allergiat
– Sähköpostiosoite laskutusta varten
Ilmoittauduttuasi saat laskun viikonlopusta sähköpostiisi.

 

PILLERITÖNTÄ PÄIHDETOIPUMISTA

Alkoholismista toipumaan

Pilleri, nenäsuihke, tulevaisuuden deodorantti tai imeskelypastilli eivät koskaan pysty tekemään sitä psyykkistä, henkistä, sosiaalista työtä, antamaan sitä voimaantumisen ja onnistumisen kokemusta, mitä toipuminen vaatii, sitä työtä mikä tehdään päihdehoidossa, jossa päihteettömyys ja elämänlaadun paraneminen viedään uudelle tasolle. Hoidossa, jossa toipumista mitataan myös läheisten kokemuksen kautta. Tähän eivät hyvää tarkoittavat pillerit ja kapselit koskaan pysty, vaikka niin meille tässä nopeiden ja helppojen ratkaisujen maailmassa syötetään- ota pilleri niin voi vielä juoda, olla kuten muutkin. Niinkö? Vai enemmänkin jatkaa elämää, joka ei varmasti tunnu hyvälle, pitää kulisseja yllä, elää yhä edelleen siinä uskomuksessa, että jonakin päivänä, jotenkin ongelma on hävinnyt.

 Tehokkaat välineet

Läheisen näkökulmasta pilleri saattaa tuoda jonkinasteisen helpotuksen hetkellisesti, mutta poistaako se tarkkailua, kontrollointia, keveneekö kodin ilmapiiri ja luottamus alkaa palautua? Usein miten ei. Sillä suurin osa toipumistyöstä on tekemättä, se työ mikä tehdään itsetuntemuksen, itsetunnon, tunnistamisen, kasvun, tiedon saamisen ja puhumisen kautta. Se työ, missä alkaa nähdä elämän ilman päihteitä mahdollisena, viisaana ja usein lopuksi jopa ainoana vaihtoehtona.

Miksi ajattelen ja uskon näin? Kuulemme kokemuksia yrityksistä, mm. Antabus, Selincro, joista hetkellinen apu, mutta kun tilanne sitä vaatii, ne on lopetettu, milloin mistäkin syystä, milläkin selityksellä. Ajattelen näin myös, koska kuulen potilaiden ja läheisten kokemuksia näistä yrityksistä. Kuulen sen hämmästyksen mikä seuraa, kun käyttöön otetaan toipumiskeskeiset välineet: ihmisen kohtaaminen, sairauskäsitys, riippuvuusajattelun osaaminen, minnesota-mallin soveltaminen, päihteettömyys, usko toipumiseen ja ihmiseen, ratkaisukeskeisyys, perhekeskeisyys, vertaistuki jne. Kuulen sen hämmästyksen, johon itsekin voin täysin läheisenä samaistua, hämmästyksen siitä, miten selkeitä ja yksinkertaisia perusvälineet toipumiseen ovat. Näen sen hämmennyksen ja kuulen kysymyksen ”Miksi tätä ei ole tarjottu aikaisemmin, miksi tästä ei puhuta?”

Päihderiippuvuus on myös hävetty ja syyllistetty sairaus, kun samaan aikaan alkoholi on yhteiskunnassamme hyvin tärkeä asia. Alkoholista puhutaan paljon, sitä juodaan paljon, sitä pidetään sosiaalisiin tilanteisiin kuuluvana. Alkoholista kieltäytymistä pidetään helposti outona ja sitä kyseenalaistetaan. Jopa päättäjämme tuntuvat ajavan alkoholiasiaa sellaisella innolla, että välillä ihmetyttää, miten tämä hermomyrkky voi olla niin tärkeä asia. Eipä siis ihme, että päihdeongelman kanssa taistelevalle pilleri tuntuu varmasti oivalta ratkaisulta. Pillerin eräs lupaushan on, vaikkakin valheellinen, että voit olla kuten muut. Sovit joukkoon. Siihen joukkoon, jossa alkoholi oli siis sopimisen mitta. Tämä on tappava illuusio.

Yrityksiä ja epäonnistumisia

Tosiasia on, että monet päihderiippuvaiset hakevat apua, yrittävät lopettaa yksin, lupaavat lopettaa lukemattomia kertoja, lukevat kirjoja, päättävät, kontrolloivat, käyvät lääkärissä, psykiatrilla, psykologilla, perheneuvolassa, pariterapiassa, vaihtelevat juomalaatuja, piilottelevat, salaavat, kaunistelevat ja valehtelevat ts. kokeilevat kaikkia keinoja päästäkseen eroon ongelmastaan. He kokeilevat kaikkea, paitsi päihteestä luopumista. Ainakaan kokonaan, sillä elämä ilman alkoholia tai muuta päihdettä tuntuu monesta aivan mahdottomalta ajatukselta. Toipumisen isoin osa on kuitenkin elämäntavan muuttaminen. Pillereillä haetaan haittojen vähentämistä ja pahimmillaan vahvistetaan kuvaa mahdollisuudesta päihteiden käytön jatkamisesta kohtuukäyttäjänä. Pillereillä ei kohdata todellisuutta, vaan sitä halutaan pehmentää, jätetään usein kokonaan tarjoamatta päihteettömyys vaihtoehtoa. Miksi? Väitän että koska siihen ei sydämestään uskota ja koska pillerit ovat myös bisnestä, koska alkoholi on bisnestä. Tällöin ei siis tarjota parasta mahdollista hoitoa. Miksi? Mielestäni tällainen viittaa siihen, ettei uskota toipumiseen, ihmisessä olevaan sisäiseen voimaan ja kykyyn. Ei uskota ihmiseen. Ja mielestäni ei myöskään ymmärretä päihderiippuvuutta ja riippuvuusajattelua.

Toipumisen ihme

Jokaisessa kohtaamassani toipuvassa potilaassa ja hänen läheisessään näen toipumisen ihmeen, kun joukkoon kuuluminen ei enää olekaan niin tärkeää, vaan tärkeimmäksi nousee pelko oman elämän puolesta, työn menetyksestä, perheen lähtemisestä, jopa kuolemasta. Joskus takana saattaa olla sen vittumaisen akan tai ukon viimeinen varoitus, kun antabukset, selincrot, naltreksonit, lupaukset ja yritykset on kokeiltu, kun muutoksesta tulee väistämätön vaihtoehto. Ja kun sen kynnyksen ylittää on kaikki sittenkin melko yksinkertaista, ei aina helppoa, mutta yksinkertaista. Tarvitsee vain ottaa ensimmäinen askel ja luopua uskomuksesta, että on oltava kuten muutkin. Lakattava tyystin ja aloitettava matka omaan itseen. Paras ensisijainen lääke siihen on puhuminen, vertaistuki, kohdatuksi tuleminen, joukkoon kuuluminen. Oikeasti.

Toipumisen ihmeessä ihminen alkaa uskoa itseensä ja siihen että mahdoton on mahdollista, kuten meillä täällä Pohjanmaalla sanotaan “Maharotoonta ei ookkaa.” Silloin toipuminen ei olekaa enää ihme, vaan se on täysin mahdollinen ja saavutettavissa oleva lopputulos. Ja todellakin, ilman pilleriä.

Lämmöllä, Riitta

 

 

 

Oikeahetki luennot ja avopäihdehoito startit helmikuussa.

APUA PÄIHDEONGELMIIN

KAUHAJOKI

Ti 06.02 klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento / Riitta

Ti 20.02.2018 klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento / Mika

Luennot ja avopäihdehoidon startit ke 07.02 ja ke 21.02 samassa osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

VAASA

Ti 13.02  2018 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento /Petri

Ti 27.02.2018 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento /Petri

Luento osoitteessa Vaasan setlementtiyhdistys ry, Huvilakatu 1 ja avopäihdehoidon startti ke 07.02 ja 28.02 os: Långtået 5, Maalahti

ÄLÄ JÄÄ YKSIN päihdeluento

On maksuton yleisluento riippuvuudesta, olipa kohde mikä tahansa kemiallinen aine; alkoholi, lääke, huume tai toiminnallinen esim. pelaaminen. Luento antaa tietoa ja välineitä tunnistaa riippuvuuden oireet itsessä tai läheisessä. Monelle kyse on varmuuden saamisesta siihen mitä on pitkään epäillyt.

Luento avaa päihderiipuvuuden syntyä sen etenemisvaiheita, riippuvuusajattelua, käyttäytymistä ja auttaa ymmärtämään on omakohtainen kokemus päihderiippuvuudesta ja toipumisesta, jotka tekevät luennoistamme koskettavia ja mahdollistavat samaistumisen sekä uusien näkökulmien avautumisen. Luento on aina myös päihdehoidon startti.

Tule kuulolle. Et kadu.

Kahvitarjoilu.
ILMOITTAUTUMINEN: Sp etunimi.sukunimi@oikeahetki.fi tai viereisellä lomakkeella
Tekstiviesti / soitto Riitta p. 0400-466226 tai Petri p. 050-4642209

SYYSKUUN ÄLÄ JÄÄ YKSIN -PÄIHDE -JA LÄHEISLUENNOT SEKÄ TAPAHTUMAT

KAUHAJOKI 

Ti 05.09.2017 klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN- päihdeluento 

FB_kasvo_8468Petri Kankaanpää

TI 19.09.2017 klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento 

FB_kasvo_8415Mika Koivula

Luennot  ja avopäihdehoidon startit 06.09 ja 20.09 samassa osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

MAALAHTI 

Ti 12.09.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento  / Petri Kankaanpää

Luento ja avopäihdehoidon startti ke 13.09.2017 samassa osoitteessa: Långtået 5, Maalahti

VAASA 

To 21.9 .2017  ÄLÄ JÄÄ YKSIN puheilta Vaasassa -Läheisriippuvuus ja toipuminen   

FB_kasvo_8298Riitta Koivula

Mitä on luvassa? Ilta puhetta läheisriippuvuudesta, päihderiippuvuuden vaikutuksista perheeseen, läheisiin. Miten läheisriippuvuus puhkeaa, mitä se oikeastaan on, miten se etenee? Läheisriippuvuuden oireet ja tunnistaminen ja tuo tärkeä, mutta vähän puhuttu läheisen toipuminen. Miten läheinen voi toipua ja miksi pitäisi toipua?
Tule kuuntelemaan puhetta, pohdintaa, vakavaa ja havahduttavaa, unohtamatta huumoria. Puhe pulppuaa toki oman toipumiskokemuksen siivittämänä, mutta myös vankalla ammattilaisen näkökulmalla ja kokemuksella. 

Ilta osoitteessa: Vaasan setlementtiyhdistys ry, Kapteeninkatu 39,  65100 Vaasa. Ovimaksu 10€/hlö

Ti 26.09.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento  

harri nymanHarri Nyman

Luento os. Työpaja Upseeri, (Entisen Upseerikerhon tilat) Läntinen Kasarmintori 6, 65100 VAASA

Ke 27.09.2017 Avopäihdehoidon aloitus Långtået 5, Maalahti

ILMOITTAUTUMINEN:

Ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta suotavaa. Ilmoittautua voit laittamalla luennoitsijalle sähköpostia nimi.sukunimi@oikeahetki.fi, soittamalla tai tekstiviestillä tai sähköisesti tästä tapahtuma -sivujemme kautta: Oikeahetki -tapahtumat

Muutokset luennoitsijoissa mahdollisia. Kahvi -ja tee tarjoilu.

TULOSSA MYÖS VIIKONLOPPULÄHEISILLE:

2017-29.9.-1.10.-viikonloppu-laheisille

HUOM! Paikkoja rajoitetusti, joten varaa omasi sukkelasti: Ilmoittaudu HyvänOlon viikonloppuun

NYT MEILLÄ! RAHOITUS JA OSAMAKSU – MAKSA HOITO SINULLE SOPIVISSA OSISSA: Lue lisää rahoituksesta

SYDÄMELLISESTI TERVETULOA MUKAAN -ÄLÄ JÄÄ YKSIN.

ALKOHOLIN POSITIIVISET PUOLET

Minun suhteeni alkoholiin. Mikä se on ollut, mikä se on tänään? Tätä olen tällä viikolla miettinyt Levillä lomaillessani. Sain haasteen Kokoomuksen hyvinvointipolitiikan verkoston jäseneltä. Kiitos siitä! Otin mielenkiinnolla haasteen vastaan, vaikka se olikin mielestäni kummallinen. Miksi niitä hyviä puolia on nykyään niin vähän, onko niitä oikeasti ikinä ollutkaan. Mitä ne ovat olleet tai oikeasti ovat, mitä on tapahtunut, että voidakseen olla sosiaalinen ihmisen olisi otettava alkoholia, miksi se ei ole hyvä itsetunto ja itsetuntemus?

Ja miksi ollaan pisteessä, missä hyvinvointipolitiikassa alkoholin juominen tuntuu monelle olevan hyvinvointia sen sijaan, että se olisi ihmisille haitallinen aine, johon on suhtauduttava varovaisuudella. Miksi kaikesta informaatiosta huolimatta terveyshyödyille pyritään viittaamaan kintaalla? Mitä se kertoo yhteiskunnastamme tai valitsemistamme päättäjistä?

Asia on niin, että aika vähän positiivisia puolia löytyi. Ja mietin, että mitä positiivisella tarkoitetaan. Esimerkkinä kuulin mm. alkoholin hyvän vaikutuksen helpottamaan sosiaalisia tilanteita, joka on mielestäni enemmän huolestuttava kuin positiivinen asia. Ja monia vinkkejä sain epävirallisesta gallupista facebookista. Toipuvat alkoholistit jakoivat myös runsaasti kokemuksiaan, kohtuu/normaalikäyttäjien positiivisia jäin kaipaamaan. Missä he ovat, vai onko niin ettei normaalikäyttäjällä ole tarvetta puolustaa ja perustella? Onko niin, että meitä, joille pullon hakeminen Alkosta on ok ja vielä ilman metakkaa, koska alkoholi ei ole niin arkiostos? Miksi yksilön tai perheen hätä, alkoholin haitat ja vauriot eivät liikuta vaan oma mukavuudenhalu ajaa ohi? Toisaalta puhutaan yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja toisistamme huolehtimisesta, mutta appajee, jos tässä yhteydessä otetaan esiin alkoholi niin kyse on holhoamisesta, rajoittamisesta, epäkohdista, vääryydestä, kansanoikeuksien tallaamisesta! Minä, minun, mulle.
Kuten presidenttimme uudenvuodenpuheessaan sanoi: “Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin”

Mitä positiivisia sitten löysin?

Ruuanmureuttajana ja leivonnaisten maustajana alkoholi toimii hyvin, kastikkeissa ja marinadeissa siis. Tämmöinen juttu sitten tuli niistä mieleeni:
Eräskin Jusan joululuinen konjakkikakku on tullut leivottua. Nyt en tosin pitkään aikaan enää, mutta se oli herkullista ja sopivaa alkoholinkäyttöä. Tosin tulee aina mieleen, kun joskus Mikan raitistumisen jälkeen katsoimme eräänä iltana MasterChefiä perheen kanssa. Siinä tehtiin sacherkakkua parityönä. Eräs kakkua leiponut pari pohti valmistuksen yhteydessä, mikä likööri kuuluu sacherkakkuun siis laittaa mausteeksi, eivätkä muistaneet. Nainen tokaisi, ettei sen väliä, mitä se on kun vaan on ja niin lorottivat vodkaa reilusti maustamaan kakkua. Meidän Aaron, tuolloin varmaan 5-6 v katseli silmät suurena ja tokaisi jotta ”ÄITI! Mitä ihmeen alkoholistikakkua tuo täti ja setä tekee.”

Hyvän ruuan kanssa lasillinen viiniä on erinomaista ja näin ollaan todella vielä riskikulutusrajoissa varsinkin, kun sen lasillisen ottaa pari kertaa vuodessa. Joten kyllä, hyvän ruuan kanssa viini on hyvää ja hyvien ystävien seurassa. Humalaa en halua. Nousuhumala tuntuu kivalta, mutta nykyään se on liian lyhyt ilo verrattuna niihin fyysisiin vaikutuksiin mitä siitä tulee. Joten skippaan mieluummin. Känni on kaamea ajatus. Nukkumiseen en tarvitse, stressikin hoidetaan muulla tavoin. Jos taas joisin sosiaalisissa tilanteissa rentoutuakseni, vähentääkseni jännitystä olisin pulassa ja todella sairas. No miksipä ei se lasillinen kuohuvaa juhlan yhteydessä. Toki sekin voi olla alkoholiton.

Raitis mieheni ei minua kiellä juomasta, eikä kenenkään juominen ole hänelle riski. Itse asiassa kaikki tapaamani toipuvat ja raitistuneet alkoholistit viestittävät, että heidän puolestaan kaikki, joille alkoholi sopii, juokoot. Ja jokaisella heillä on myös hyviä hetkiä alkoholin kanssa, jopa alkoholisteilla ennen sairauden puhkeamista. Positiivista on siis myös se, että raitistuneet alkoholistit ja läheiset ovat hyvin suvaitsevaista ja ymmärtäväistä porukkaa. Raittiusfanatistimi on siis ihan toisaalla kuin heillä, joille alkoholi on tappava aine. Siinä on oltava ehdoton, mutta vain omalla kohdalla. Muiden tuomitseminen ei kuulu toipumiseen ei meillä läheisillä eikä alkoholisteilla. Eikä se edes edistäisi asiaa, jota monet toipuvat haluavat edistää eli päihdesairauden tietoisuuden ja tunnistamisen lisäämistä.

Nimettömät alkoholistit: Työ muiden parissa s.112 :

Varomme osoittamasta suvaitsemattomuutta tai vihaa alkoholinkäyttöä kohtaan, joka on yhteiskunnassamme vakiintunut tapa. Kokemus on osoittanut, ettei sellaisesta asenteesta ole hyötyä kenellekään. Kaikki uudet tulokkaat kuvittelevat, että meillä vallitsisi tämä henki, ja he helpottuvat heti kun huomaavat, että me emme kannata noitavainoja. Suvaitsemattomuuden ilmapiiri saattaa karkottaa pois alkoholisteja, joiden henki olisi saatettu pelastaa ilman mokomaa typeryyttä. Meistä ei silloin olisi apua myöskään kohtuuden asialle, sillä kukaan joka käyttää alkoholia, ei ole kiinnostunut kuulemaan siitä ihmiseltä, joka vihaa viinaa.

Suhteeni alkoholiin on muuttunut, sen kehityskaari on mielestäni ollut sellainen kuin kuuluukin, eli alkoholinkäyttö on vähentynyt iän myötä. Lasten kanssa keskustellessa puhun siitä, miten hienoa olisi ollut omata hyvä itsetunto ja oppia jo nuorena tuntemaan itseään aidosti ja kemiatta. Siitä rohkaisusta mitä nuorena lähtee pullosta tai päihteestä hakemaan ei ole kuin haittaa ja vähintäänkin se pitkittää aikuiseksi kasvamista, puhumattakaan riskistä sairastua riippuvuuteen. Tänään tietenkin kaikki kokemani on kokemuksena ja toivottavasti viisautena kohdatessani ihmisiä ja puhuessani päihdesairaudesta. Uudelleen en haluaisi samaa polkua kulkea, mutta en sitä vaihtaisikaan. Itse olen säästynyt alkoholismilta, mutta siinä olen ainoastaan onnekas ja hyvätuurinen, sillä tämän kansan ja sukuni perimällä se olisi ollut hyvinkin mahdollista. Tosin läheisriippuvuus sairautena ja siitä toipuminen ei kovin kauas kakkoseksi alkoholismille jää.

Minulle alkoholi on siis henkilökohtaisesti aika samantekevä aine. Pärjään ilmankin. Sen positiiviset puolet rajoittuvat normaaliin käyttöön. Päihdetyön ammattilaisena juttu onkin sitten toinen, mutta edelleenkään en alkoholia vastusta tai vihaa. Päihdesairaus on se mikä herättää huolta, surua, nostaa tunteita, ei alkoholi aineena.

Lämmöllä, Riitta

ps. Tämä kannattaa katsoa: Totuus alkoholista –ohjelma YLE Areena

Alkoholilaki- onneton yritys eurooppalaisuuteen?

Oletko lukenut  eurooppalaisen alkoholiuudistuksen listan – Eurooppalainen alkoholiuudistus on vihdoin täällä ? Mitä kaikkea se merkitsisi suomalaiselle alkoholin juomiselle? Kuten peruspalveluministeri Rehula on sanonut, käsittely vaatii aikaa, koska on kyse isoista muutoksista. Suuremmista, kuin piti. Onneksi joku haluaa miettiä rauhassa. Suuresta kohusta ja ”riemurepeilystä” huolimatta, alkoholilaki vaatii vielä hyväksynnän, jota se ei ole saanut, joten meillä on aikaa. No ahneus kasvaa syödessä tai pitäisikö paremminkin sanoa juodessa, kun laaja-alaisen näkemyksen saamisen sijaan kiirehditään ja hosutaan. 

Toteutuessaan alkoholilakiuudistus johtaa kuolemien, järjestyshäiriöiden, perheväkivallan, huostaanottojen, syrjäytymisen, avioerojen, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, psykiatrisen hoidon ja kaiken muun hoidon ja tuen tarpeen lisääntymiseen. Ennen kaikkea se johtaa päihdehoidon tarpeen lisääntymiseen. Ja kyllä myös vartijoita ja poliiseja tarvitaan lisää.

Suurkuluttajat, jo alkoholismisairautensa alkuvaiheessa olevat, saavat pontta juomiselle. Suurkuluttajat, jotka eivät pidä itseään alkoholisteina eivätkä usein läheisetkään. Yhteiskunta kannustaa juomaan. Ja se tulee kalliiksi. Itse olen aina ajatellut, että suomalainen yhteiskunta pyrkii huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Olen uskonut eläväni yhteiskunnassa, jossa kansanterveys on prioriteetti, jota ei sivuuteta. Alkoholilakiesityksen mennessä läpi se tehtäisiin kylmäpäisesti.

Suomesta halutaan tehdä eurooppalaisen juomakulttuurin maa. On unohtunut, ettei kulttuuri muutu vain sillä, että haluaa olla kuten muut ja kuorii kermat päältä. Kulttuurin muutos vaatii vuosien systemaattisen työn, puhetta, tietoa ja valistusta. Se ei muutu sillä, että viinaa saa helpommin, joka vahvistaa vain entistä kulttuuria, sillä suomalainen juomakulttuuri on humalahakuinen. Eurooppalainen ei. En ole missään vaiheessa kuullut puhuttavan ruokaravintola kulttuurin kehittämisestä, perheiden ja sukujen kokoontumisesta ravintolaan illalliselle, pistäytymisestä yhdellä töiden jälkeen tai siitä lounaaseen kuuluvasta viinilasillisesta. Ei vaan kaikki on määrää ja saatavuutta. Paljon, helposti, enemmän, nopeasti, take-away.

Olen sitä mieltä, että tuo eurooppalaisen juomakulttuurin lista voisi olla yhtä hyvin juovan alkoholistin tekemä, hänelle se on unelmien täyttymys. Työssäkäyvälle pukumiehelle tai naiselle, jolla sairaus on aikaisessa vaiheessa, mutta jossakin syvällä jo tiedostaa, ettei juominen ole normaalia ja kontrollointi on alkanut. Perhe huomauttelee, mokia sattuu. Nukkuu ja oksentaa, laimentaa viininsä juhlissa, käy juomassa salaa muilta, on jo joutunut jo lupaamaan, ettei tämä toistu. Tuntee häpeää ja epäonnistumista enenevässä määrin.

Salarakas – alkoholi osoittaa mahtinsa. Mikäli kuolemat ja perheiden pahoinvointi ei lisäänny, viinanmyynti kasva, haittakulut eivät nouse vaan tapahtuu ihme ja Suomessa juominen muuttuu eurooppalaiseksi vain koska viinan saatavuus helpottuu, olen ilolla ja kiitollisuudella väärässä. Ja myönnän sen onnellisena! Mikäli ei, en haluaisi olla toisissa kengissä. On kummallista, ettei asiantuntijuus, ammattilaisten näkemystä ja vuosien kokemus merkitse mitään, se sivuutetaan. Sekin liittyy siihen, miten tärkeä salarakas on.

Nyt kun tässä odotellaan miten alkoholilaki – esityksen käy, me keskitymme joka tapauksessa miettimään miten päihdehoitoa ja mahdollisuutta saada hoitoa oikealla hetkellä ja sairauden tunnistamista lisätään. Me keskitymme siihen, johon päättäjienkin pitäisi keskittyä ensin, ettei mennä pylly edellä puuhun. Miksi osa päättäjistä ei pysähdy tämän asian äärelle lainkaan, eikä kuule viestejä?

Ja alkoholilaki-uudistajat unohtavat sujuvasti tupakkalain ja ne rajoitukset! Miksikö. Koska se ei koske heitä? Turha puhua mistään linjasta, kun ei sitä ole, ainakaan mitä tulee kansaterveyteen.

Tiedättekö, miten usein törmäämme toipuvien alkoholistien ja heidän läheistensä kanssa siihen, miten hankalaa on mennä juhliin ja sanoa, ettei juo, miten ympäristö painostaa ja ihmettelee. Eurooppalainen juomakulttuuri – ihan hömpänpömppää semmoinen puhe on.

 

Juhannustarina

Istun nuokkuen vintin portailla ja odotan, että kuulen sanat. Sanat, jotka isä sanoo. ”Nyt tekisi mieli sillivoileipää.” Valpastun ja riennän tekemään sillivoileivän, sillä se tarkoittaa, että työ on tehty. Minäkin pääsen nukkumaan, ei tarvitse enää vartioida. Voita jääkaapista, isä ei mistään kissanrasvoista piittaa, ruisleivän palanen ja siihen Ahtia päälle, ihan perusahtia. Sitten odotan kärsivällisesti, että leipä on syöty ja lasillinen maitoa on juotu. Haen tyynyn ja peiton isälle ja peittelen hänet tuvan lattialle. Rauha maassa.

Juhannusaatoksi siivottiin ja kesä tuntui kesältä, muistan vain ne lämpimät ja aurinkoiset juhannukset, kummallista kyllä, en muistaa yhtään sateista ja kurjaa juhannusta noin sään puolesta. Harmaalla Audilla vm 60 kävimme äidin kanssa kaupassa ja sen jälkeen ajettiin vielä “pitkäkripaaseen”, jossa äiti kävi yksin. Sinne ei lapset kuulemma saaneet mennä. Minä odotin autossa ja tiesin mitä äiti hakee. Kossua tai votkaa isälle, äiti tulee ulos ruskearaidallisen paperipussin kanssa ja laittaa pussin näkymättömiin. Ehkä siinä kohdin hymystä hävisi syvyys ja pelko ilmoitti olemassaolostaan. Ajatukset suuntautuivat iltaan.

Koivut laitettu. Sauna lämpiää. Isommat sisarukset suuntaamassa omiin rientoihinsa, juhannusjuhlille. Minua se vähän jännittää, sillä ymmärrän, että jään yksin äidin kanssa. Muistan kuinka joskus piipahdimme juhannusjula-alueella Nummijärvellä ja näin kuinka joku nuori oksensi rannalla. Ja monet ihmiset heiluivat. Nummijärvellä ei silloin vielä rokattu kuten nyt. Siis nimi ei ollut Nummirok. Nythän tietenkin olemme suuntaamassa kohti eurooppalaista juomakulttuuria, joten moni asiaa on tuolta 70-luvulta muuttunut. Eikö?

Kun autotallissa käyminen alkaa, alkaa minun iltavuoroni. Työvuoro, jota kukaan ei varsinaisesti ole minulle antanut, mutta jonka olen ottanut. Se taisi olla joku kerta, kun tilanne äityi mielestäni liian uhkaavaksi ja minulle tuli ajatus, että voin estää pahaa tapahtumasta. Koivut tuoksuvat ja isä laulaa. Tällä kertaa mennään rauhallisemmin, kuten usein monena muunakin kertana. Niistä muutamista kerroista, kun ei olla menty, on jäänyt kuitenkin pelko. Pelko, joka velvoittaa työvuoroon, pelko joka ei pelkää omasta vaan toisten puolesta. Kun isä nukahtaa, kutsuu minuakin sänky. Tunnen tehneeni työni hyvin. Juhannuspäivän aamu sarastaa, kello on viisi. Tästä tulee hyvä päivä.

Tänä vuonna juhannusaattona istuimme veneessä Ruokonen-järvellä, Toivakassa. Istuin veneessä Mikan ja nuorimmaisemme kanssa, kun muut lapset viettivät aattoa hevosten parissa tai juhannusjuhlilla. Ja siinä hiljaisuudessa ja rauhassa, miesten heitellessä uistinta auringon laskiessa, mietin tätä. Sitä, ettei omien lasteni tarvitse pelätä aikuisen juomista, uhkaavia tilanteita. Heidän ei tarvitse suojella ja tarkkailla minua.

ruokoinen

Kiitollisena katselin mieheni selkää ja ajattelin sitä kaikkea mitä raitistuminen ja toipuminen on tuonut mukanaan. Siihen ei tahdo löytyä sanoja, kun on kokenut sen toisen puolen. Näkee tavallaan kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on todella surullinen.

Viinanhuuruiset juhannukset jäävät mieleen, lapsi näkee ja kokee erityisellä tavalla asioita, suuressa viisaudessaan. Isäni kuoli ollessani 15-vuotias, pahimmassa murkussa ja kapinassa. Tuolloin en ymmärtänyt hänen käytöstään ja juomistaan. Asioiden ja tapahtumien takia, jotka sittemmin tavallaan toistuivat omassa perheessäni ja eniten toipumisen ja tiedon avulla, ymmärrän isääni tänään. Se, että meillä on toivuttu ja itsekin olen käynyt niin lapsuuden kuin aikuisuuden kaunat, kiukut ja pelot läpi, on mahdollistanut ymmärtämisen, hyväksymisen ja anteeksiannon. Vaikka oikeastaan mitään anteeksiannettavaa ei enää ollutkaan, nähtyäni asian uudessa valossa.

Ymmärrän täysin, että osa suomalaisista haluaa keventää alkoholipolitiikkaa. Ymmärrän täysin, että ajatellaan tuottoja ja bisnestä. Ymmärrän täysin, että sille on syynsä miksi jotkut niin kiivaasti alkoholia puolustavat. Ymmärrän myös, että osa suomalaisista osaa juhlia ja joidenkin juhannukset eivät pääty örveltämiseen.

Ymmärrän myös sen, että on meitä, jonka mielestä se ei niin välttämätöntä ole ja  on lapsia, joille tulee lisää yötyövuoroja, kun aikuiset ajattelevat mukavuudenhalusta ja holhoamiskulttuurikapinasta käsin. Heitä meidän on ajateltava. Lapsia. Yötyöläisiä.

Ymmärretäänkö se?

ÄITIENPÄIVÄ JA TOIPUMISEN PARASTA ANTIA

Istun kahvipöydässä vastapäätä Mikaa ja kyyneleet pyrkivät vimmatusti ulos silmistä. Pala kurkussa. Olemme keskustelleet viikonlopun suunnitelmista ja tulevasta karting-leiristä, joka osuu päällekkäin äitienpäivän kanssa. Kaksipäiväinen leiri ja Aaron tahtoo. Mika on varovainen sanoissaan, tulkitsen sen johtuvan reaktioideni pelosta ja ymmärrän.

Tulkintani on kuitenkin väärä, sillä kuten myöhemmin selviää, on varovaisuus jotain muuta. Se on tunnetta, huomioonottamista ja välittämistä. Ja voi herranen aika se on arvostusta ja kiitosta. Ei pidä tulkita, pitää puhua. Näen edessäni miehen, jolle lapset ja perhe ovat tärkeintä. Näen edessäni miehen, joka kysyy, ottaa huomioon, suunnittelee, kertoo mielipiteensä, tuntee, kokee, näkee, liikuttuu, rakastaa, suuttuu, pöllöillee, on huolissaan, hermoilee. Nyt näen edessäni miehen, jota arvostan ja johon luotan. Tiedän myös sen, ettei aina ole ollut niin, sillä oli aika kun kaikki muu oli tärkeämpää, aika jolloin tunteita ei tunnistettu. Alkoholi oli tärkein ja työ. Ero on suuri.

Luontevastihan se vastaus sieltä putkahtaa, jotta ilman muuta menette leirille. Onhan näitä äitienpäiviä tässä vietelty, mahtuu tämmöinenkin joukkoon. Eikä ota edes kipeää, sillä en sano vastoin ajatuksiani tai tunteitani. Enää.

Mika katsoo ja sanoo: ”Äitienpäivä on tärkeä päivä. Sinä olet nämä lapset kasvattanut, minä olen ollut mukana vasta viimeiset seitsemän vuotta.” Siinä kohtaa ne kyyneleet alkavat yrittää ulos. Ja olen vain helvetin kiitollinen siitä mitä meillä on. Kiitollinen siitä, miten tehty työ ja toipuminen näkyy. Kiitollinen siitä, ettei kauna, katkeruus hallitse. Vaan niiden tilalla on avoimuus, rehellisyys, puhuminen, yhteys. Ja kyllä olen kiitollinen siitä, että minua arvostetaan. Se tekee hyvää meille kaikille, kun vain osaamme ottaa sen vastaan ja suomme sen itsellemme.

Miehesi tietää olevansa velkaa enemmän kuin vain sen, ettei hän juo. Hän tahtoo hyvittää. Mutta älä odota liikoja. Hänellä on painolastinaan vuosien ajatustottumukset ja tavat. Kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus, ymmärtämys ja rakkaus ovat tunnussanamme. Kun hän näkee näitä sinussa, ne heijastuvat hänestä sinuun takaisin. Sääntömme on elä ja anna elää. Jos kumpikin teistä on halukas korjaamaan omat vikansa, toiselle ei jää kovin paljoa arvosteltavaa.  –Nimettömät alkoholistit, Vaimoille s.124

Usein pohdin kaunan ja katkeruuden vaikutusta meihin. Oman toipumisohjelman, joka muuten on 12-askelta, läpikäyneenä ja sitä tänään myös välineenä arjessa käyttävänä, ihmettelen itsekin sitä sitkeyttä millä pidin kiinni negaatioista, puhuin ikävästi Mikasta ja suhtauduin pessimismillä elämään ja vähän kaikkeen. Wannabetoipunut ja henkinen kasvu –projektini kesti vuosia. En nähnyt omaa osuuttani, puhumattakaan, että olisin ottanut vastuun siitä. Päihderiippuvuus on sellainen sairaus, että vika on aina jossain muussa. Siihen me läheisetkin syyllistymme. Oikeutamme oman kurjuutemme ja huonon käytöksemme, koska joku muu ryyppää tai kohtelee meitä huonosti.

Oivallus on ollut nähdä, ettei se niin ole. Kaikkein hienointa, joskaan ei kivuttominta, on ollut tunnistaa ja tiedostaa oma itsekkyys ja itsekeskeisyys, joka vaikuttaa yllättäen kaikissa erimielisyyksissä, loukkaantumisessa ja mielenpahoittamisissa. Löytää se ja myöntää se. Siinä tulee jotenkin inhimillisemmäksi ja pieneksi. Ja vapaaksi. Lisäksi yhtäkkiä muissa ei enää olekaan kaikki vika. Ja hei, inhimillisyyttä on myös se, että välillä tulee takapakkia, mutta ajan saatossa ne eivät enää yllätä ja on välineet millä selvitä.

Asiat ovat kuten ne ovat ja ne pitää nähdä kuten ne ovat.
That`s what recovery is.

Olen myös pohtinut toipumiskeskeisyyttä ja ryhmiä ja keskusteluita, missä usein törmää valittamiseen, negatiivisuuteen ja siihen, että puhutaan muista, siitä juovasta puolisosta, isästä tai äidistä, enemmän kuin siitä mitä itse on tehnyt oman toipumisen eteen. Tunnekuohut nousevat tapahtumista ja tilanteista, alamme puhua ikävästi toisista ihmisistä ja asioita, joilla emme muuta mitään. Juoruilemme ja vellomme siinä miten järkyttävästi joku teki, toimi, sanoi. Puramme pahaa oloamme ja loukkaantumista, junnaamme likakaivossa. Joskus jopa vuosia.

Missä näkyy toipuminen ja mitä se sinulle tarkoittaa? Miten sinä olet onnistunut? Miten teit sen? Välineet? Toipuminen on irtipäästämistä, uuden opettelua hyväksymistä ja anteeksiantoa, mutta sitä ei tee kukaan muu kuin minä itse. Ja paino tekeminen sanalla. Toipuminen tehdään, se ei tule vain puhumalla. Ja heti kun alkaa keskittyä omaan toipumiseen, alkaa tapahtua. Mutta halutaanko toipua vai onko vielä turvallisempaa pitää vanhasta kiinni? Minä kannustan toipumisen polulle. Absolut!

Minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni eivät tee toisesta ihmisestä alkoholistia. Minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni eivät raitista toista ihmistä. Minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni eivät saa toista ihmistä pysymään raittiina. Mutta minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni määrittelevät sen, mikä olen. Olen ensisijaisesti vastuussa siitä, että minusta tulee ihminen, jolla on arvokasta annettavaa muille. – Läheisen jakama ja siteeraamaa teksti Oikeahetki-toipuvien ryhmästä.

Näinpä se on.
Olen ensisijaisesti vastuussa omista tunteistani ja reaktioistani. Olen rakastettu äiti ja vaimo, vaikkei lauma aina olekaan paikalla. Olen turvassa. Ja kiitollinen. Ja aamukahvia kuppiini aamulla kaataessa muodostui siihen kuplien reinustama sydän. Se viivähti hetken ja hajosi, mutta muisto jäi.

Hyvää äitienpäivää!

Rakkaudella, Riitta

Kirje lapsuudesta

Tänään on perjantai eli alkaa viikonloppu. Äiti on varmasti tänään taas kireällä tuulella kuten aina viikonloppuisin. Olen koulusta päästyäni silittänyt koko viikon pyykit, ettei äitillä olisi paha mieli ja hänenkin olisi kiva aloittaa viikonloppu. Iskä laittaa tänään herkkuruokaa. Se tykkää kokata aina viikonloppuisin kaikkea hyvää, vaikka viikolla se ei laita ruokaa. Yleensä äiti kuitenkin kiukuttelee varsinkin perjantai-illan ja usein se mainitsee jotain iskän juomalasista. Eikö isä saisi juoda jos sitä janottaa.. Iskä on perjantai-illalla tosi hyvällä tuulella, yleensä se antaa myös lompakosta pari markkaa.

Sitten on jo taas sunnuntai-ilta ja iskä makaa sohvalla. Muistan, että pitää pyytää reissuvihkoon vielä opettajalle merkintä, että ensi viikolla on lääkäriaika Seinäjoella koulupäivän aikana. Äiti on kaupassa, joten on pakko mennä pyytämään isältä vaikka en haluaisi. Hiivin iskän viereen sohvalle ja odotan, että tv:ssä alkaa mainostauko. Sitten en ainakaan keskeytä mitään tärkeää. Kerron, että tiistaina pitää mennä taas lääkäriin, kirjoitin jo viestin valmiiksi, mutta voisitko iskä laittaa allekirjoituksen viestin viereen. Ei vastausta. Odotan hetken, ei vastausta. Iskä vain katsoo telkkaria. Kysyn uudelleen hieman varovaisemmin, että voisitko allekirjoittaa. En saa vieläkään vastausta. Jätän reissuvihon varovasti isän mahan päälle, se ei sano mitään vaan katsoo vain telkkaria. Menen omaan huoneeseen. Iltapalalla kun menen keittiöön, reissuvihko on keittiönpöydällä ja siinä on iskän allekirjoitus.

Olen pieni lapsi ja en voi ymmärtää miksi iskä ja äiti kiukuttelee vuorotellen viikosta toiseen. Meillä ei tapella, ei ole ikinä huudettu. Pidetään mykkäkoulua viikkotolkulla jos tulee riitaa. Ei minun ole myöskään tarvinnut pelätä ketään, paitsi koulussa kiusaajia vaikka niillekään en ole tehnyt mitään pahaa. Pyrin usein tekemään asioita pyytämättä, koska saan niistä kiitosta. Olen todella ahkera, kova touhuamaan, hyvä koulussa. Silti äiti ja isä kiukuttelee vuorotellen. Kun joku olisi silloin osannut pienelle kertoa, että isän käyttäytymisen syynä on arkena kuiva humala ja viikonloppuisin alkoholi. Ei syy ole minun. Kun joku olisi osannut silloin pienenä kertoa, että äiti kiukuttelee, koska sitä ahdistaa niin paljon kun iskä juo. Alkoholia.

Kirjoittaja on toipuva alkoholistin aikuinen tytär. Teksti julkaistu hänen luvallaan nimettönä.

Katso tästä myös: Toukokuun päihdeluennot ja muu ohjelma

LÄHEISRIIPPUVAINEN VAUHDISSA

Siinä minä istun kädet ristissä ja rukoilen Jumalaa auttamaan minua. Itken ja huudan hiljaa pääni sisällä. Pyydän apua, jotta mies lopettaisi juomisen tai ellei sitä niin edes jotta se tulisi kotiin turvallisesti. Puolen tunnin ja kolmenkymmenenkuuden soittoyrityksen ja vastaajan äänen kuulemisen päästä ajatus muuttuu. Paskat, juokoon kunhan vain joisi niin, ettei kukaan saisi tietää. Ettei sattuisi mitään, joutuisi putkaan tai ajaisi kännissä. Tai ehkä jos sinne putkaan, niin olisi ainakin yön turvassa ja pää selviäisi.

Kunpa tämä kaikki vain jotenkin nyt järjestyisi. Heräisin tästä helvetillisestä unesta, jossa pää on täynnä huolta, murhetta, toivoa, syytöksiä, epätoivoa. Koko ajan ajatuksia. Tämä olisikin vain unta ja kaikki korjaantuisi itsestään, minun ei tarvitsikaan tehdä mitään. Joku muu tulisi ja auttaisi. Anoppi tai joku jonka suonissa virtaa samaa verta. Ei kai se nyt mun homma ole?

Istun ja mietin, kädet tärisevät. Kylmää hikeä ja sydän hakkaa. En tiedä missä mies on, mitä se tekee, paljonko se on juonut, missä se on juonut, koska se on aloittanut, kenen kanssa. Ei kai vaan taas sen työkaverinsa kanssa, aina se on sitä kanssa kinuamassa kaljalle. Ei sekään mitenkään tajua, että Mika yrittää olla nyt juomatta. EI saa kiusata sitä. On meinaan pikkusen rasittava jätkä. Helvetti, taidan soittaa sille ja kysyä, tietääkö se missä isäntä on. Muina naisina vaan soitan, huomaamatta. Ei kai se nyt hoksaa, että olen urkinta/kontrollointi ja vahtimissoittoja tekemässä.

Nukkumaan pitäisi alkaa. Kello on puoli kolme ja aamulla pitää herätä huolehtimaan lapset kouluun. Menen sänkyyn ja kieriskelen siellä, mitä helvettiä se jätkä tekee, miksi se ei ilmoita itsestään, missä se voi olla. Välillä itken huolesta, surusta. Sitten tulee hätä. Ja lopuksi viha, raivo ja turhautuminen. Jossakin kohtaa nukahdan.

Herään aamulla. Silmät turvoksissa, väsyttää. Teen aamutoimet, lähetän lapset kouluun. Katson puhelimeen, ei soittoa, ei viestiä. Nooh. Kylläpä tuo hengissä on. Lähden töihin, kauppaan, ulos kotoa. Vedän maskin naamalle ja aukaisen terveyskeskuksen oven. Täältä tulee iloinen sairaanhoitaja Riitta Koivula.

Näin se meni monta vuotta. Taiten peitettiin pahaolo. Se on valtavaa, miten me läheiset toimimme, tosin vain usein vain päämme sisällä. Reagoimme koko kropalla, toiminta vain puuttuu.  Ajatusten voimalla teemme muutosta, muutamme elämäämme. Ajattelemme,  paljon, mutta emme edes itseämme vaan toisen, toisten elämää. Kuvittelemme elämää ja haluamme olla uskollisia. Kuitenkin on tosiasia, että juuri ajattelu on meidän ongelmamme. Pakonomainen ajattelu.

Läheisriippuvuudesta toipuminen tarkoittaa tuon ajatusmyrskyn loppumista tai ainakin rauhoittumista ja vaimenemista. Kuten alkoholismista ei läheisriippuvuudestakaan voi parantua, mutta toipua voi. Läheisriippuvuutta ei korjaa kenenkään muun tekemä elämänmuutos. Ei se että alkoholisti raitistuu tms. Meidän on korjattava itse itsemme, tunnistettava, myönnettävä ja alettava hommiin. Eikä edes tarvitse odottaa sen toisen raitistumista, aloita itsestäsi. Toinen tulee perässä, jos haluaa.

RIITAN 10 JUTTUA LÄHEISRIIPPUVUUDESTA – Nämä 10 kohtaa itse myös kokeneena
1. Et voi elää ilman toista, vaikka välillä saatat jopa toivoa kuolemaa.
2. Toisen on käyttäydyttävä kuten sinä haluat vaikket sitä aina huomaakaan.
3. Syytät muita pahasta olostasi. Kaikki käy puoliso, kumppani, yhteiskunta, anoppi, appiukko, miehen/naisen/lapsen ystävät, työkaveri… jnejne.
4. Olet omaishoitaja haluamattasi. Et puoliso, kumppani, tytär, poika jne.
5. Kontrollointi tai kuvitelma siitä, miten hallitset tilanteita, tapahtumia, ennakoit. Kontrolloinnin taustalla on aina pelko.
6. Annat enemmän itsestäsi kuin sinulla todellisuudessa olisi voimavaroja antaa. Kaikille.
7. Onnellisuutesi riippuu toisesta ihmisestä, tai hänen tunteistaan. Toisen hyvä päivä on sinunkin hyvä päivä ja huono päivä…
8. Et tunne oloasi vapaaksi.
9. Odotat, että joku tai jokin pelastaa sinut
10. Uskot, että rakkaus pitää ansaita

Alkoholisti ja läheinen, älä jää murheinesi yksin

“Alkoholistia ei useinkaan tunnista pelkän ulkonäön perusteella. Mitä hienoimmat kulissit kirjoittajan mukaan ovat, sitä vahvempaa kieltäminen usein on.”

Kun häpeä päihderiippuvuudesta väistyy, kieltäminenkin alkaa murtua.

Työssäni minulla on ilo järjestää päihderiippuvuuksien hoitokokonaisuuteen kuuluvia läheispäiviä. Läheispäivissä toipuminen rokkaa. Niissä läheiset saavat tietoa päihderiippuvuussairaudesta, sekä mahdollisuuden kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan.

Perhe kohtaa asian yhdessä ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, kuunnellaan ja tullaan kuulluksi. Eli sitä kaikkea, mitä päihdeperheissä ei vuosiin ole todellisesti ollut, vaikka usein luullaan niin.

Ilmassa on tunteita, muistoja, kokemuksia, välittämistä. Ilman puhdistumisen voi melkein nähdä. Se tuntuu kehossa. Sen vaikutus koko perheen hyvinvointiin ja toipumiseen on kiistämätön. Hoito ilman perheen hyvinvoinnin huomiointia olisikin tynkä, väärin läheisiä ja potilasta kohtaan.

Muistan omat läheispäivämme reilut viisi vuotta sitten. Jännitin kaksi viikkoa. Pitääkö siellä puhua, mitä minä sanon, ketä sinne tulee, mitä siellä tapahtuu? Mitä, jos olenkin ollut väärässä eikä Mika olekaan alkoholisti? Saan syyn niskaani, minun vika sittenkin. Mitä jos ne tyypit eivät näe millaista meillä on?

Vatsa sekaisin, kädet kylmässä hiessä istuin luennolla kovilla penkeillä. Puhkuin kiukkua, raivoa, vihaa, surua, hätää, pelkoa, ahdistusta, mutta toisaalta aavistelin jotain isoa tapahtuvan. Nyt tai ei koskaan.

Penkeillä istui muitakin ja muistan miettineeni: ”Emme olekaan yksin. Keitä nämä ihmiset ovat? Näyttävät tavallisilta ihmisiltä, nuoriakin ja kauniita, puheliaita, ehkä vähän jännittyneitä, surullisia, mutta toisaalta myös vapautuneita, iloisia”.

Eräs sympaattiselta vaikuttava nuorimies katsoi silmiin ja jutteli tauolla, Tuukka oli nimensä. Ihan kuin olisin tuntenut hänet. Hänkin oli tullut hoitoon ja tunsi mieheni. Hän ei näyttänyt alkoholistilta. Miltä alkoholisti näyttää?

Olen saanut yhteydenottoja isoista kaupungeista läheisiltä ja potilailta, jotka miettivät tuloaan päihdeluennolle Kauhajoelle. Kun tiedän vastaavaa palvelua olevan lähempänäkin, suosittelen sitä. Näin tehdessäni olen törmännyt häpeään siitä, jos joku näkee.

Näin häpeä toimii meissä.

Haluamme maksuttomilla luennoillamme auttaa ihmistä astumaan ulos häpeän kilven alta. Haluamme auttaa näkemään sairauden, joka vangitsee ihmisen ja koko perheen. Haluamme auttaa näkemään, jotta meitä läheisiä ja potilaita, joita päihderiippuvuussairaus eri muodoissaan koskettaa, on paljon.

Ammatti, koulutus tai työ eivät suojaa päihderiippuvuudelta, eivät ujous, rohkeus tai viisaus.

Ja kaikkialla, missä on päihderiippuvuutta, on häpeää. Kaikkialla, missä on häpeää, on kieltäminen. Olitpa sitten alkoholisti tai läheinen. Mitä hienommat muurit ja kulissit, sitä vahvempaa kieltäminen usein on. Kun tunnistat häpeän ja kohtaat sen, se väistyy ja siitä tulee aseeton. Puhuminen on sille myrkkyä, samoin avoimuus. Kun häpeä väistyy, alkaa kieltäminen murtua.

Jos siis joskus saat kutsun läheispäivään taholta, joka hoitaa päihderiippuvuutta sairastavaa läheistäsi, työkaveria tai naapuria häpeästä huolimatta, älä missaa sitä.

Se on unohtumaton kokemus.

Riitta Koivula
Sairaanhoitaja, Päihdeterapeutti, Perheterapeutti-opiskelija
Kauhajoki

(Mielipidekirjoitus Ilkka -lehdessä 10.7.2014)

Tuoppini jäljet

Nousi laulusta mieleen eräs keväinen keskiviikko, vuosituhannen vaihteen tietämillä.

Aamulla oli myyntineuvottelu linjan rakentamisesta, kaupat tuli ja kiirettä pitää. Työn alla olevat toimitukset stressaa. Ajan kotiinpäin, kello on vähän yli kaksitoista. Jotenkin napsaa suussa, nyt ei kyllä paranisi ottaa mitään.

Yliskylän ostarin kohdalla kilometri ennen kotoa auto kurvaa, kuin itsestään, ostarin takaparkkipaikalle.
No jos parit kävis ottamassa paikallisessa ja sitten suunnittelupöydän ääreen.

Astun kuppilaan, näyttää jokunen surkimus olevan jo hyvässä vauhdissa. Menen tiskille ja tilaan pitkän kolmosen. Naputan pöytää sormilla, kylläpä valuttaa pitkään. Vihdoin saan tuopin, ensi puraisu.
Oi, kun on taivaallista. Juon tuopin parilla huikalla ja tilaan uuden samaan lasiin, ettei tule turhaa tiskiä.

Silmäilen surkimuksia, menisivät vittu töihin, juopot. Juon toisen samaan tahtiin ja kiitän ja poistun.

Mietin, että työt on tältä päivältä tehty ja siirryn naapurikuppilaan. Onneksi täällä ostarilla on neljä kapakkaa, jos jokaisessa juon pari, niin eivät baarimikot ajattele että oon joku hampuusi,työtön surkimus.

Parin tunnin päästä olen päässyt matkallani jo neljänteen kuppilaan. Lyöttäydyn vanhempien alan miesten ja naisten seuraan.

Kello tulee kuusi, puhelin pärisee. Voi,voi, voi Riitta soittaa – jätän vastaamatta, mutta pakko soittaa takaisin, muuten se soittaa jollekin työkavereista, että missä olen.

Menen kuppilan ulkopuolelle, silmissä sumentaa ja puhelimen hallinta on hankalaa. Nyt pitää skarpata, vedän henkeä ja soitan.

Riitta kysyy, että missä olen ja olenko jo pian tulossa. Valehtelen, että töissähän täällä, en osaa sanoa koska päästään lähtemään, hommat pitää saada valmiiksi. Ja puhelimestakin akku kohta loppu, ettei nyt voida enempää puhua. Tuun sitten joskus yöllä.

Lopetan puhelun. Huh, huh ei varmaankaan huomannut mitään. Astun takaisin kaltaisteni pariin.

“Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai, tämän kirjavan kulkuni tiellä.
Moni tuoppi hauskasti tyhjeni kai, kait se katkeraa ollut on niellä.
Joka tuopista jälkiä pöytään jää ja ne montakin muistoa säilyttää.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Moni tyhjeni seurassa ystävien, kuvat hilpeät vaahdossa kulki.
Monen muisto on kylmä ja murheellinen, suru suuri kun laululta sulki.
Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois, paras maksaa lasku ja mennä pois.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Toki tuoppini kuohussa välkkynyt on ja sen muisto on lämmin ja hellä.
Tuopin sellaisen muisto on kuolematon, tuopin sellaisen muisto on kuolematon.
Hyvä mulla on silloin, jos kellä.
Jälki tuoppini rattoisa silloin lie, se ei syytä, vaan herkäksi mielen vie.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Elon krouveissa vaihteluun tottua saa, tuoppi näyttää voi houkuttavalta, vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa, sakan löytää voi kielensä alta.
Jälki pöydässä ilmoittaa mulle sen, että pettymys isku on melkoinen
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Tuoppini tyhjennän, vaikka en voi kuohun laatua arvata aina. Ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi, tuoppi silloin ei kourassa paina.
Tumman jäljen jos tuoppini pöytään tuo, tuoppi uusi jo ehkäpä kirkkaan luo.
Itse tuoppini jäljet mä tunnen.”
-Tapio Rautavaara –

Pitkäperjantain ajatuksia

“Kyllähän minä olen ihan sitä mieltä että se on sairaus, mutta itseaiheutettu/ valinta/tahdonlujuuden puutetta yms jne. ”

Onko teille tuttu lausahdus? Jossain useista variaatioistaan?

Samahan tuo Suomessakin, kuin linkissä olevassa kirjoituksessa. Juuri tämä kaipaa uusia tuulia myös meillä, jotta päihderiippuvuuden hoitaminen kehittyisi ja ihmiset saisivat hoitoa sairauteensa, perheet mahdollisuuden toipua. Siinä ei enää vain verotus- ja aukiolo rajoitukset riitä. Josko ovat riittäneetkään ikinä.

Pitäisi alkaa nähdä päihderiippuvuus kroonisen aivosairautena.

Miksiköhän se on NIIN vaikeaa täällä Suomessa? Varmaan ainakin koska alkoholi on suomalaisille “rakas” asia niin päättäjille, kuin kaikille muillekin ammatti -ja ihmisryhmille. VAI? Ja ovathan riskikulutusrajammekin korkeammalla kuin muualla maailmassa. Voimme siis juoda enemmään “turvallisesti” alkoholia kuin ihmiset muissa maissa! Ajatella!

Suomalaisillahan on tunnetusti kova viinapää, tosin mistään hauskapidosta tai tyylikkäästä juhlimisesta ei voi puhua. Nimittäin, jos on esimerkiksi lomamatkallaan seurannut lastenhoitoalalla työskentelevää keski-ikäistä naisihmistä, joka örveltää yhä enenevässä määrin mitä pidemmälle loma etenee. Aamusta iltaan. Noissa tilanteissa on syytä miettiä mistä on kyse. Sairaudesta vai kuten niin usein kuulee rentoutumisesta ja hauskanpidosta.

Ja esimerkkejähän vastaavista tilanteista riittää.

Kamalaa katseltavaa, surullista. Siinä näkyy sairauden koko olemus. Ja useinhan sitä sitten vain myötähävetään tai heitetään rennosti huumoriksi.
“Meni vähän lujaa,pikkasen läks lapasesta.”
Ja ainahan voi ajatella, ettei mulla sentään vielä asiat noin huonosti ole?

Fyysinen sairaus, joka syö ihmisen. Vie elämän ja vaikuttaa jokaisella elämän osa-alueella fyysisellä,psyykkisellä, henkisellä, sosiaalisella. Näivettää hitaasti ja imaisee helposti lähipiirin mukaansa. Ja majailee usein lähempänä kuin uskallamme nähdä. Myöntää.
Kieltäminen.

Se että päihderiippuvuutta, alkoholismia pidetään moraalisena ongelmana tai ihmisen valintana saatikka tahdonlujuuden puutteena tappaa ihmisiä. Ennenaikaisesti.

Välitä ja puutu. Katso ja näe.

Hyvää pääsiäistä! (joka on muuten Alkon parhaimpia sesonkeja Suomessa)

“We know you are sick… but why have you made such a bad moral choice?
Such is the “logic” by which addicts are branded with the red hot “A” of stigma, and by which our response to addiction is as dysfunctional and damaging as the disease itself.”