Avainsana-arkisto: hoitoonohjaus

Työpaikan hoitoonohjaus -portti toipumiseen

Olin vasta Seinäjoella järjestetyssä johtamiskoulutuksessa. Päivän päätteeksi luennoi juristi joka työskentelee Seinäjoen keskussairaalassa hallinnon puolella johtotehtävissä. Hän kertoi, kuinka Seinäjoen keskussairaalassa päihtyneenä työpaikalle tullut henkilö erotetaan välittömästi virasta. Ei väliä, vaikka henkilö olisi tehnyt ansiokkaan, vuosia kestäneen uran vailla rikkeitä. Ei väliä, vaikka kyseessä olisi ammattitaitoinen ja pidetty  työyhteisön jäsen. Ei väliä, vaikka kyseinen henkilö olisi yksinhuoltaja, jolla olisi lapset hoidettavana. Ei työntekijän kuulemista, ei hoitoonohjausta, ei  uutta mahdollisuutta. Kysyin luennoitsijalta, että eikö olisi asianmukaista, että kyseiselle henkilölle järjestettäisiin hoitoonohjaus ja mahdollisuus palata työelämään?Eikö ole laitonta vain irtisanoa työntekijä? Luennoitsija nauroi ivallisesti kysyen, haluaisinko esimerkiksi juopuneen lääkärin hoitavan itseäni?

Annoin asian olla, mutta se jäi  pyörimään päähäni päivän päätteeksi. Syykin oli selvä. Katsoin asiaa tämän päihdeongelmaisen työntekijän näkökulmasta. Näin siinä itseni, se olin minä. Minä olin kahdeksan vuotta sitten se juopunut lääkäri töissä hoitamassa potilaita. Se oli vain yksi päivä. Yksi päivä liikaa, yksi anteeksiantamaton päivä. Työ oli ollut se viimeinen asia, joka minua kannatteli päihdenhuuruisessa elämässäni. Elämässä, jonka tunnelin päästä oli valo aikaa sitten kadonnut. Olin juonut avioliittoni. Olin juonut sekä fyysisen että psyykkisen terveyteni. Olin kadottanut itseni päihteisiin. Minä en ollut enää minä. Rakastin kuitenkin yhä edelleen työtäni ja olin siinä hyvä.

Halusin auttaa potilaitani ja pitää itseni kiinni niin sanotussa normaalielämässä. Mitä huonommin meni, sitä enemmän tein töitä. Lopulta harkintakykyni petti. En jaksanut enään välittää mistään. Menin humalassa töihin ja jäin kiinni. Muistan järkyttyneet työkaverini. Epäusko valtasi työyhteisöni. Kuinka asiallinen, työnsä hoitanut, pidetty lääkäri voi tulla humalassa töihin? Minut poistettiin työpaikalta välittömästi. Seuraavana päivänä esimieheni puhutteli minua tiukkaan sävyyn. Myönsin tapahtuneen, myönsin olevani alkoholisti.

Jos häpeään voisi kuolla, en olisi enään elossa. Olin varma, että urani lääkärinä ja elämäni ylipäätään päättyisi, mutta ei. Elämä jatkui, enkä saanut potkuja. Minut ohjattiin hoitoon. Vaikka itse en sillä hetkellä uskonut itseeni, esimieheni näki surkean alkoholisti-minäni taakse. Hän näki toivon ja antoi minulle mahdollisuuden toipumiseen. Elämäni kamalin päivä kääntyi päiväksi, joka pelasti henkeni. Voitte uskoa, että se ei hetkeen tuntunut siltä, mutta nykyään koen sen niin. Siitä alkoi uusi elämä. Vuosien  päihdehelvetti päättyi. Kuntouduin reilussa kuukaudessa takaisin työkykyiseksi, veroja maksavaksi, raittiiksi kansalaiseksi.

Haluaisinko kännisen lääkärin tai hoitajan hoidettavaksi? En todellakaan. Tulisiko päihderiippuvaiselle työntekijälle antaa mahdollisuus toipua asianmukaisessa hoidossa? Kyllä, ehdottomasti. Päihderiippuvuus on sairaus, josta voi toipua. Ilman hoitoa se tosin ei
juuri koskaan onnistu, vain erittäin harvoin. Kuten missä tahansa muussakin sairaudessa, on oikeanlainen hoito toipumisessa avainasemassa.

Alkoholi on merkittävä työikäisten ihmisten kuolemien aiheuttaja Suomessa, puhumattakaan sen kansanterveydellisestä merkityksestä. On myös faktaa, että kyseiseen sairauteen on vaikea puuttua varhaisessa vaiheessa. Kun päihteiden käytön haitat alkavat näkyä töissä, ollaan jo varsin pitkälle edenneessä vaiheessa päihderiippuvuudessa. Päihderiippuvuus on diagnosoitu sairaudeksi, mutta silti edelleenkään sitä ei katsota aiheellisiksi hoitaa kuten sairautta. Mielipuolinen, itsekäs ja tunnekylmä käyttäytyminen on sairautta, ei osa ihmisen perusluonnetta.

Edelleenkin päihderiippuvuus nähdään usein luonteenheikkoutena ja omana valintana. Toisaalta ymmärrän sen. Aktiivisesta päihderiippuvuudessa kärsivä käyttäytyy vastenmielisesti. Tarve saada päihdettä ajaa kaiken edelle – myös perheen. Hän on kuitenkin sairas kuten useinmiten myös hänen läheisensä. Hän on jonkun lapsi, jonkun isä, jonkun äiti, jonkun puoliso. Hän ja hänen perheensä tarvitsevat apua.

Mitä asialle voitaisiin tehdä? Auttaisiko asenteen muutokset, että puhuttaisiin sairaudesta sairauksien joukossa? Auttaisiko asianmukainen hoitoonohjaus, jota noudetattaisiin jokaisessa työpaikassa? Auttaisiko annettu mahdollisuus? Inhimillinen kohtelu, jossa nähtäisiin ihminen päihderiippuvuuden takana? Itseni kohdalla vastaus on kyllä. Enkä ole mikään poikkeava alkoholisti.

Tajuan olleeni todella onnekas saadessani kriittisellä hetkellä oikeanlaista hoitoa. Kyse kun ei vaan pitäisi olla onnesta, vaan jokaisen päihderiippuvaisen ja heidän läheisensä oikeudesta saada asianmukaista apua – edes kerran elämässä.

Oikeahetki Ky

Katso myös: Oikeahetki ohjelma huhtikuussa