Avainsana-arkisto: huoli

Suloinen sunnuntai

Eräs sunnuntaiaamu, kello viisi.

Istun aamutakissa väsyneenä, vihaisena, turhautuneena. Koko yön valvoneena, itkeneenä.

Yöllä hätä, huoli, viha, raivo, epätoivo iskivät vatsanpohjaan ja halvaannuttivat. Tunnit kestävät ikuisuuden. Mitä on tapahtunut, miksi näin, missä olet, mitä teet, miksi et vastaa puhelimeen (melkein kaikkiin kysymyksiin tiedän vastauksen). Olen soittanut jo miljoona kertaa kuullakseni vastaajassa olevan viestin:

”Hei, en juuri nyt pysty vastaamaan puheluusi, mutta jätä minulle viesti niin soitan sinulle.”

Raahaudun keittämään kahvia. Käyn tupakalla. Turta. Vittuuntunut. Huolestunut. Suunnittelen hautajaisia. Sinun tai minun. Se helpottaa. Toisiko se jonkinlaisen järjestyksen elämään. Sitten säikähdän, miten voinkaan ajatella noin, mitä jos oikeasti tapahtuisi jotain. Olen varmasti sairas, enkä oikeastikaan vain ymmärrä mieheni stressaavaa työtä ja paineita. Pitäähän niihin nyt vähän ottaa, kaikki niin tekee. Ja unettomuuskin vaivaa. Miksi siitä ottamisesta tulee kuitenkin niin paha olo, miksi se ei helpota oloa, paranna tilannetta?
En jaksa enää soittaa kenellekään, en jaksa puhua. Kuka tätä ymmärtäisi. Joku sanoo, kyllä lapsilla pitää isä olla ja joku sanoo, ota ero. Ja jos todella kerron miltä tuntuu, kukaan ei ymmärrä. Ihmiset ovat avuttomia. Eihän ulospäin näy mitään, kova mies tekemään töitä, taitavakin. Ammattitaitoinen. Ei näytä alkoholistilta. Ja niin hyvä isä. Kaikkensa tekee perheensä eteen. Ja sitä paitsi tämähän on suurelta osin myös minun syyni. Oma vika. Varmasti. Vain pieni ääni piipittää:” Ei ole, se ei voi olla. Ei elämän tällaista pitänyt olla. Ei.”

Lapset heräävät. Pimpottavat iloisena alakertaan tietämättöminä tapahtumista. Kysyvät missä isä on ja minä vastaan isän olevan työmatkalla -edelleen. Pikkuisin imee tuttia ja katsoo minuun sinisin silmin, luottaa, rakastaa. Puuroa, mehua ja voisilmää, marjoja. Terveellistä sen olla pitää.Talossa on elämää ja tavallaan kaikki on kuin ei mitään olisikaan tapahtunut.

Sitten puhelin soi. Soitat. Olet ollut putkassa yön poliisit olivat löytäneet sinut puistonpenkiltä nukkumasta ja kotiin olisi ollut liian pitkä matka. Sinä, yritysjohtaja, pidetty kaveri ja hyvä työmies. Ottivat sinut talteen. Lupaat tulla kotiin. Olet hengissä. Helpotus. Kyyneleitä. Kyllä tästä taas selvitään. Yhdessä.

Häpeä viivähtää hetken, mutta olen jo tottunut ohittamaan sen.

Onneksi on aamu.