Avainsana-arkisto: kohtuukäyttö

KOHTUUKÄYTÖN TAPPAVA ILLUUSIO

Meillä usko ihmiseen on arvo, perusta hoidolle. Jokaisen ovenavauksen ja kynnyksen ylityksen kohdalla on läsnä ilo toisen puolesta, läheisen tai potilaan. Me emme ajattele, että raitistuminen on vaikeaa, me varomme toivottomuutta, se on uhka toipumiselle ja elämänilolle. Me tiedämme olevamme tekemisissä pirullisen sairauden kanssa, jonka hoitamisessa tarvitaan tehokkaita välineitä, tietoa, omaa kokemusta, kohtaamisen ja läsnäolon taitoja. Rehellistä ja suoraa puhetta, iloa, välittämistä. Rohkeutta kohdata ihminen ja kertoa se ei niin miellyttävä totuus.

Puhun ihmiseen uskomisesta ja sen tärkeydestä. Kohtuukäyttö ei ole sitä, eikä se myöskään hoidossamme ole vaihtoehto. Oikeahetki-avopäihdehoidon tavoite on päihteettömyys, raittius ja toipuminen. Tästä tavoitteesta emme tingi. Kohtuukäyttöön ei tarvita hoitoa, sitä ovat kaikki potilaat kokeilleet usein toistuvasti ennen meille hakeutumista ja yhtä monesti siinä epäonnistuneet. Ihan ilman hoitoakin.

Hoitomme keskeinen ajatus on tarjota jotain uutta, rohkeasti. Ratkaisukeskeisesti ajatellen sitä, mikä ei toimi ei kannata jatkaa, vaan lisää sitä mikä toimii. Siksi me emme yritä saada vanhaa toimimatonta mallia toimimaan käärittynä pumpuliin, emme vahvista illuusiota siitä mikä ei ole mahdollista. Tarjoamme hoitoa sellaisena kuin se pitää tarjota. Me kohtaamme potilaan rehellisesti ja tiedolla, omalla kokemuksella.

Tieto ja ymmärrys sairaudesta luo pohjan toivolle, kokemus vahvistaa toivoa. Kohdatuksi tulemisen kokemus toimii kannustimena, rohkaisuna sille, että potilas antaa itselleen mahdollisuuden kokeilla jotain muuta. Riippuvuusajattelun muuttamisessa eräs tärkeimpiä asioita on vahvistaa ihmisen uskoa omiin voimavaroihinsa, kykyihin ja taitoihin. Uskoa ihmiseen ja antaa välineitä. Kohtuukäyttö on uskonmenetys, hetkellinen illuusio siitä, että voi olla kuten muutkin. Melkein, vaikka tietää, ettei se ole niin. Toivottomuuden kurkistus. Kohtuukäyttö suositus on sairauden etenemisen mahdollistamista.

Tiistain A-studio – voiko juoposta tulla kohtuukäyttäjä, katsellessa olin hämmentynyt. Pelotti ajatella niitä riippuvuusajattelun sokkeloissa olevia ihmisiä, joille puhe pilleristä on pelastus. Todella pelottavaa puhetta.  Mahdollisuus oppia käyttämään alkoholia normaalisti on ”pillerihoidon” lupaus. Joku viisas on sanonut, että meidän on oltava tarkkoja sanoissamme ja sanottaessa raittiuden olevan vaikea saavuttaa, tulee siitä riippuvaisen mielessä vahvistettu totuus liian helposti. Samoin kuin helppo ratkaisu on pelastus ja samalla tuomio. Surullista puhetta, surullinen ohjelma.

Toivon herääminen on ihana asia, kunhan se herää toipumiseen. Kohtuukäyttömahdollisuuteen kohdistuessaan toivon herääminen tuntuu petokselta. Sekä potilasta, että läheisiä kohtaan. Työotteena se olisi turhauttava, muutoksen mahdollisuutta väheksyvä, ihmisen kykyjä ja voimavaroja väheksyvä. Siksi meillä Oikeahetki-hoidossa toipuminen on jatkumo, joka alkaa sairauteen perehtymällä, tunnistamisella ja hyväksymisellä. Ihan ensiksi vaikkapa sillä, että suostuu kokeilemaan jotain IHAN muuta. Jatkumo, joka jatkuu riippuvuussairauden seurausten näkemisellä, itsetunnon vahvistumisella, häpeän heikkenemisellä, vastuun ottamisella itsestä ja muista. Hyväksyminen. Anteeksianto. Rakkaus.

On hyvä, että on monenlaisia vaihtoehtoja. Kyllä. Itse olen ja tiedän koko perheemme olevan kiitollinen siitä, että aikanaan saimme tietoa sellaisena kuin se on. A-studiota katsellessa olin kiitollinen myös siitä, että emme osuneet kohtuukäyttöhoitoon. Tänään toipuneessa ja raittiissa perheessä kahdeksatta vuotta, se on tulos, joka näkyy kuudessa ihmisessä ja uskonpa monessa muussakin.

Olen myös erittäin kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä omasta toipumiskokemuksesta, osaamisesta ja ammatillisuudesta käsin nimenomaan täysraittiuteen ja ennen kaikkea toipumisen mahdollisuuteen uskoen. Muu ei olisi vaihtoehto, sillä kohtuukäyttöä potilaalle tarjotessani tuntisin valehtelevani, toimivani eettisesti väärin. Uskon nimittäin, että hoidon tehtävä on tehdä asiat näkyväksi sellaisena kuin ne ovat, ei sellaisina kuin potilaan korvaan olisi mukava.  Ja tämän on oltava keskeinen osa päihdetyön osaamista myös tulevaisuuden Suomessa. Selvästi meillä on töitä tehtävänä, että yhä useampi taho uskaltaa lähteä oikeasti hoitamaan päihderiippuvuutta, sillä riippuvuusajattelun tunteva ja toipumiskeskeinen hoitotaho ei näin voi toimia.

Jo 30-luvulla kirjoitetussa 12-askeleen perusoppaassa on kohtuukäytön mahdottomuus alkoholismiin sairastuneen kohdalla todettu:

Meistä useimpien on ollut vaikea myöntää, että olemme alkoholisteja. Kukaan ei mielellään pidä itseään ruumiillisesti ja henkisesti toisenlaisena kuin muut. Eipä siis ihme, että olemme yrittäneet lukemattomia kertoja turhaan todistaa, että osaamme juoda niin kuin muut ihmiset. Jokainen epänormaalisti alkoholia käyttävä pitää visusti kiinni siitä, että jonakin päivänä, jotenkin hän pystyy saamaan juomisensa kuriin ja nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys on hämmästyttävän sinnikäs. Monet kulkevat tämän käsityksen vallassa hulluuden ja kuoleman porteille saakka.
-Nimettömät Alkoholistit s.54 –

Tämä teksti ja kirja olisi syytä kaikkien päihderiippuvuussairautta hoitavien tahojen lukea. Vähintään tämä pätkä siitä. Polkupyörää ei tarvitsee keksiä uudelleen.

Siispä Oikeahetki- vinkki numero yksi hoitopaikan valintaan: Etsi paikka, joka uskoo toipumiseen ja sinuun, silloin sinulla on tutkitusti paremmat mahdollisuudet. Valitse se paikka, joka haastaa sinua älä sitä minne riippuvuusajattelusi ohjaisi.
Kohtuukäyttö ei ole alkoholismia sairastavan hoito.

Lue myös tämä:
Alkoholista luopuminen helpompaa kuin käytön vähentäminen