Avainsana-arkisto: parisuhde

HUHTIKUUN OHJELMA, MOT JA TOUKOKUUN PERHEKURSSI

Huhtikuun luennot:

KAUHAJOKI

Ti 03.04. klo 18-21 Oikeahetki -päihdeinfo / Riitta

Ti 17.04.2018 klo 18-21 Oikeahetki-päihdeinfo / Riitta

Luennot ja avopäihdehoidon startit ke 07.04 ja ke 18.4 osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

LAIHIA

TI 17.4. 2018 klo 17.30-20.30 Oikeahetki-päihdeinfo / Petri ja Pirjo.  Mukana myös naistoipujamme kertomassa kokemuksistaan!

Luento osoitteessa Laihian nuorisoseura, Alkiontie 66400 LAIHIA, avopäihdehoidon startti ke 18.4 Långtået 5, Maalahti

 

VAASA

Ti 24.04.2018 klo 13-15

TERVETULOA TIEDOTUSTILAISUUTEEN!

Vaasan kaupungin kirjasto, Draama sali
Kirjastonkatu 13 / Biblioteksgatan 13
65100 Vaasa

-Tutustumaan, kysymään, näkemään ja kuulemaan!

Tilaisuudessa kerromme minnesota-mallia ja 12askeleen ohjelmaa soveltavien päihdehoitojen Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy. yhteistyöstä ja toiminnasta niin yhdessä kuin erikseen. Kerromme uudenlaisista hoitopaketeista, joissa yhdistetään avo-ja laitoskuntous, mahdollisuuksista toipua niin päihderiippuvuutta sairastaville kuin läheisille ja perheelle.

Toiminnasta ja yhteistyöstä kertomassa:
Riitta Koivula tj, perheterapeutti, Oikeahetki Ky
Eeva-Mari Penttonen, tj,Toipumo Oy
Harri Nyman, tj, päihdetyöntekijä, Tmi Liikaako / Maivita Oy

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille, ammattilaisille, maksusitoumustahoille, sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisille, työnantajille, työterveyshuollon edustajille, medialle.
KAHVITARJOILU.

 

Ti 24.04.2018 klo 17.30-20.30 Maksuton päihdeluento ja päihdehoitoinfo: Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy.

Paikka: Vaasan upseerikerho,  Kasarmintori 7, 65100 Vaasa

TERVETULOA PÄIHDEINFOON!

Tätä ei ole ennen koettu. Toipumiskeskeisen päihdehoidon ammattilaiset yhdistävät voimansa ja järjestävät maksuttoman yleisöluennon.

Maivita, Toipumo ja Oikeahetki järjestävät yhteisen päihdeinfon Vaasassa 24.4 klo 17.30 alkaen. Luennolla kuulette kolmen päihdehoidon edustajan puheenvuorot. Luennoilla kerromme riippuvuuden puhkeamisesta, oireista ja tunnistamisesta, miten se vaikuttaa läheisiin, mitä on läheisriippuvuus.

Tilaisuudessa kerromme myös minnesota-mallia ja 12askeleen ohjelmaa soveltavien päihdehoitojen Oikeahetki Ky, Toipumo Oy, Maivita Oy. yhteistyöstä ja toiminnasta niin yhdessä kuin erikseen. Kerromme uudenlaisista hoitopaketeista ja mahdollisuuksista hoitaa riippuvuussairautta. Kuulet siis osaavan, ammattitaitoisen ja kokemuksellisen tietopaketin miten me hoidamme päihderiippuvuutta koko perheen sairautena, mikä hoito toimii. Mitä pitää tehdä, jos itse tai läheinen sairastaa.

Luennoitsijat:
Riitta Koivula tj, perheterapeutti, Oikeahetki Ky
Eeva-Mari Penttonen, tj,Toipumo Oy
Harri Nyman, tj, päihdetyöntekijä, Tmi Liikaako / Maivita Oy

Tilaisuus on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille, riippuvuussairauteen hoitoa haluaville, läheisille, ammattilaisille, maksusitoumustahoille, sosiaali-ja terveydenhuollon ammattilaisille, työnantajille, työterveyshuollon edustajille, medialle.

KAHVITARJOILU. Tilaisuus on maksuton.

 

ILMOITTAUTUMINEN LUENNOILLE

Sp etunimi.sukunimi@oikeahetki.fi tai viereisellä lomakkeella

Tekstiviesti / soitto Riitta p. 0400-466225 tai Petri p. 050-4642209

OIKEAHETKI PERHEIDEN VIIKONLOPPU 4.-6.5. 2018 (ilm. viim. 16.4 )

Oikeahetki – perheiden hyvinvointiviikonloppu on suunnattu 12askelta soveltavan, toipumiskeskeisen hoidon käyneille potilaille, perheille ja läheisille.

Viikonloppuun voi osallistua yksin tai yhdessä, päihderiippuvuudesta toipuvana tai läheisenä. Osallistujia mahtuu mukaan rajoitetusti. Varaa paikkasi siis nopeasti, ilmoittautuminen päättyy 16.4.

Paikka: Leirikeskus Majaniemi
Osoite: Nummilahdentie 505, 61910 Nummijärvi, Kauhajoki

VIIKONLOPUN ALUSTAVA OHJELMA JA AIKATAULUT:

Perjantai 4.5.2018
Klo 16- > Saapuminen ja majoittautuminen
Klo 18 -> Iltapala, sauna
Klo 21 -> Iltarinki

Lauantai 5.5
Klo 8-9 Aamupala
9.15-11.00 Miksi olemme täällä tänään-rinki
11.-12 Tauko
12-13 Lounas
13.00-14.30 Luento (vieraileva luennoitsija aiheena elämä, perhe ja parisuhde)
14.30-14.45 Kahvi
14.45-16.15 Toipumisen polulla yksin ja yhdessä-luento /Ravitsemus ja terveyslliikunta toipumisen tukena-luento
16.15-17.00 Happihyppely-kaikille sopiva liikunnallinen hetki
17.00 Päivällinen
18.30- Riihikirkko
19.30 -22 Sauna+ uinti + makkaranpaistoa, iltapalaa ja vapaata yhdessäoloa

Sunnuntai 6.5
6.30-8-00 Aamusauna ja uinti halukkaille
8.00 Aamupala
9.30-11 Aamurinki / luento
11.-11.30 Tauko
11.30- 13 Luento (Vieraileva luennoitsija)
13.00 Lounas ja päätöskahvit
14.00 Kotia kohti

Oikeudet ohjelman muutoksiin ja lisäyksiin pidätetään. Luennoitsijat varmistetaan myöhemmin.
********************************************
MAJOITUSPAKETIT:
1. Täyshoito pe ilta –su lounas + yöpymiset ja viikonlopun ohjelma 165€ /aikuinen
* Täyshoito sis. aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala
* Sauna ja liinavaatteet sis.hintaan
2. Perhepaketti 425€ 2 aik + 2 alle 12v lasta (alle 4v ilman) sis koko porukalle pe-su 2 x yöpyminen, saunominen, 2x aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen, iltapala sekä viikonlopun ohjelman.
Alle 12v -50%
Alle 4v ilman

LASTENHOITO JA HEILLE OMAA OHJELMAA JÄRJESTETÄÄN MIKÄLI SIIHEN TARVETTA.

HUOM! Omien eväiden nauttimiseen majoitustiloissa keittiösyvennys, jossa vesipiste, kahvin- ja vedenkeitin, mikro sekä jääkaappi.

Leirikeskus Majaniemi
Osoite: Nummilahdentie 505, 61910 Nummijärvi, Kauhajoki
Nettisivut: http://www.kauhajoenseurakunta.fi/majaniemen-leirikeskus

ILMOITTAUTUMINEN JA TIEDUSTELUT:

riitta.koivula@oikeahetki.fi / 0400-466225 / kts alla oleva sähköinen lomake
Huom! Muista ilmoittaa:
– Osallistujien nimet ja iät, yhteystiedot.
– Erikoisruokavaliot ja allergiat
– Sähköpostiosoite laskutusta varten
Ilmoittauduttuasi saat laskun viikonlopusta sähköpostiisi.

 

HÄPEÄ – RIIPPUVUUDEN KAUPANPÄÄLLINEN

Häpeä on päihde-ja läheistoipumisessa usein näkyvä ja toistuva käsite tai ehkä pitää paremminkin sanoa näihin sairauksiin kuuluva oire. Kohtaamme sen vaikutuksen ja näemme sen tuhovoiman työssämme. Näemme, miten se hidastaa sekä vaikeuttaa toipumista ja joskus jopa estää sen kokonaan. Ne tarinat ovat surullisia ja nyt en puhu vain päihdesairautta sairastavista vaan myös läheisistä, puolisoista ja lapsista.

Amerikkalainen häpeätutkija Brene Brown määrittelee kirjassaan Uskalla haavoittua -elä täydellä sydämellä, seuraaavasti:

Häpeä on voimakkaan kipeä tunne tai kokemus siitä, että uskomme olevamme viallisia ja siksi liian arvottomia saamaan osaksemme rakkautta ja kuulumaan joukkoon.

Istuimme perjantaina läheisten kanssa jatkohoitoringissä ja kävimme keskustelun häpeän vaikutuksesta elämään ja etenkin toipumiseen. Käsitykseni mukaan yhteinen ajatuksemme on, ettei häpeää edes tunnistanut ennen kuin tuli tietoiseksi siitä, ahdistuksen, masennusoireilun, syyllisyyden ja riittämättämyyden tunteiden käytyä ylivoimaiseksi. Mielenkiintoinen ja toistuva ajatus on, että läheiset eivät ota häpeää omakseen vaan syyttävät siitä toista, kun kuitenkin vain tunnistamalla oman häpeän ja omat haitallisesti vaikuttavat häpeäreaktiot voi lähteä toipumaan. Meidän on usein vaikea tunnistaa ja hyväksyä, että tunteet, jotka meissä syttyvät, syttyvät meissä, että me annamme niille tilan ja mahdollisuuden. Me suostumme olemaan läheisiä sen sijaan, että alkaisimme hoitamaan itseämme ja tutkimaan omaa tonttiamme (kuten meillä hoidossa sanotaan) alammekin etsiä ratkaisua toisesta.

Ykkösasia toipumisen polulla on häpeän tunnistaminen, siitä tietoiseksi tuleminen, sen hyväksyminen, läpikäyminen ja kuten Brene Brown tuossa edellä mainitussa kirjassaan myös sanoo, häpeän sietokyvyn kehittäminen. Mikäli tätä ei tapahdu, jää toipuminen vähintäänkin vajaaksi ja pahimmassa tapauksessa pysähtyy ja paluu entiseen on edessä. Ja painotan, että tämä sama asia koskee niin päihderiippuvaisia kuin meitä läheisiä.

Omalta osaltani voin sanoa saman, kuin minkä kerroin ryhmässämme perjantaina. Oma häpeäni sai vapautuksen tehtävistään saatuani tietoa ja ymmärrystä, sille mitä ovat alkoholismi ja läheisriippuvuus. Sekä tultuani tietoiseksi siitä, että tarvitsen välineitä ja apua omaan toipumiseeni. Oman voimattomuuden myöntäminen ja yksin pärjäämisen lopettaminen olivat ja ovat tuolle elämäni ankeuttajalleni myrkkyä ja sai sen voimat heikentymään. Lopullinen niitti taisi kuitenkin olla areenalle astuminen ja asiasta puhuminen avoimesti, pahimpien pelkojen kohtaaminen. Pelkojen, jotka suurelta osin ovat häpeän työn tuloksia, sillä mitä enemmän pelkäämme, sitä enemmän häpeä voimistuu.

Ja mitä muuta on seurannut areenalle astumisesta, kuin että häpeä on kutistunut valtavasta irvinaamaisesta, vihreästä, liimapintaisesta haamun tavoin leijailevasta oliosta pikkuiseksi valkoiseksi haamuksi, joka kulkee vierellä nätisti. Mitä muuta? Olen tullut kiitolliseksi. Ja kiitollisuus pitää häpeän kurissa ja voin katsella sitä lempeän hyväksyvästi, kuitenkin aina tiedostaen, että se on mukana ja että ainoastaan olemalla kiitollinen, avoin ja rohkea se pysyy aisoissa. Tästä syystä kiitollisuus-harjoitukset ovat osa toipumista ja tästä syystä kannustamme kohtaamaan häpeän. Ja se tapahtuu vain tulemalla näkyväksi ja astumalla esiin.

Omaa vakaa uskomukseni on, että vertaisryhmä on paras tapa aloittaa ja siksi hoidossa vertaistuki on pistämätön asia. Sitä voimaa ja vapautusta, minkä ryhmä antaa toipumiselle on vaikea päihittää millään. Se on nähty. Ja koettu.

Kysäisin myös Mikalta häpeästä, hänen istuessaan terassimme tuolilla tänään tätä kirjoittaessani. Vastaus tässä:

Häpeää tuli niin paljon, että oli jo kiitollinen, siitä ettei mun tarvi enää juoda.

Olen kiitollinen tuosta häpeästä. Ja omastani. Ja äärimmäisen kiitollinen raittiille alkoholisti miehelleni, jota saan rakastaa ja josta saan olla ylpeä. Tämä on  parisuhteeen jälleenrakentamiselle välttämätöntä, sillä jos toinen häpeää, on toipuminen vaikeaa, joskus mahdotonta.

#äläjääyksin #areenallemars #oikeahetki #häpeä

VITTUMAISEN PUOLISON SYNDROOMA

Paha sana tuo vittumainen, kyllä. Pahoittelut siitä, tarkoitukseni ei ole loukata ketään. Liian usein sen kuitenkin kuulee alkoholistin puolison määrittelyssä, jotta voisi olla sitä ohittamatta saatikka turhaan kaunistella. Minä ainakin voin myöntää olleeni vittumainen vaimo, en vain Mikan, vaan varmasti myös puolen sukua sekä ryyppykavereiden, niiden juovan alkoholistin sen hetkisten parhaiden ystävien, mielestä. Mikä ihme se oli, että Mika joi, kun joutui tällaista akkaa sietämään!

Miten sitten rakkaasta puolisosta, jonka kanssa on koettu rakastumisen ja hekuman hetket, luvattu rakastaa myötä -ja vastoinkäymisissä, saatu lapsia ja rakennettu elämää, tulee se pahin este onnelle ja elämälle. Tapoja on monia, mutta tässä puhun vain yhdestä. Siitä, joka takuuvarmasti muuttaa sen puolison nalkuttavaksi, kontrolloivaksi, tarkkailevaksi, takakireäksi, pihtaavaksi, häpeäväksi, syyttäväksi ja onnettomaksi.

Liiallinen alkoholin käyttö, siitähän ne ensimmäiset varovaiset huomauttelut alkavat. Miksi sinun pitää juoda aina, noin paljon, noin nopeasti, joka viikonloppu, taas. Sitten tulee kertoja, että saa hävetä kumppaninsa örvellystä, pikajuontia, sammumista, oksentamista.  Aamulla puoliso ei muista mitään tai ei halua muistaa, käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tulee kertoja, että ihmettelet, miten toinen voi olla sammumispisteessä juotuaan vain muutaman kanssasi. Pian alat epäillä, että hän juo salaa, koska aina juodaan vain muutama tai viinanhajusta huolimatta ”Ei ole juonut mitään”. Ajan saatossa alat löytämään piilopulloja, täysiä tai tyhjiä. Ne voivat olla myös vedellä täytettyjä.

Joudut  tai opit olemaan juhlissa tarkkailijan roolissa, et nauti vaan olet jännittynyt, peloissasi, huolissasi. Häpeät. Lähdet aikaisemmin kotiin ja podet huonoa omaatuntoa, kun et ole hoitamassa, jos jotain sattuu. Valvot yöllä ja odotat sankarin tai sankarittaren saapumista, mietit soittoa poliisille. Itket ja kyllä, olet vihainen ja vittuuntunut. Muutos on alkanut.

Rakkaus hiipuu ja mietit kuka tuo teillä asuva ihminen on, ihminen jonka piti olla kumppanisi, jonka kanssa piti jakaa elämä. Vieras ihminen, joka nöyryyttää itseään, mutta aamulla sanoo kaiken olevan hyvin. Ei ongelmaa. Ei häpeää. Vieras ihminen, jonka mielestä koko maailma on häntä vastaan, paitsi ryyppykaverit, he jotka ”ymmärtävät” hänen valtavan pahanolonsa ja heidän mielestään juominen on täysin hallinnassa. Nuo tukijoukot.

Juominen lisääntyy ja siinä menee useampi päivä, koko viikonloppu. Elämä tuntuu pyörivän yhden ihmisen hyvänolon ja onnen ympärillä ja siinä alkoholilla on keskeinen rooli. Aika, joka vittumaisen vaimon/miehen syndrooman kehittymiseen kuluu on yksilöllinen, kuten aika, joka menee alkoholismin etenemisessä alkuvaiheesta loppuvaiheeseen.

Vittumainen on oiva sana kuvaamaan sitä, miten alkoholisti näkee puolisonsa, joka puuttuu juomiseen. Puolison, joka yrittää tulla väliin. Estää onnea ja elämästä nauttimista. Puolison, joka ei tiedä tulleensa syrjäytetyksi salarakkaan toimesta. Puolison, joka ei tiedä, että yrittäessään estää, tulee tahtomattaan pahentaneeksi tilannetta ja vahvistaneeksi suhdetta salarakkaaseen. Salarakas siksi, koska sitä ei tunnusteta.

Alkoholismi pimentää sydämen. Me läheiset seuraamme tuota pimentymistä usein vuosia keskittyen auttamaan toista, emme itseämme. Siksi myös meidän sydämemme ovat pimentymisvaarassa.

Siksi meistä tulee vittumaisia. Siinä se.

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä”,
sanoi Kettu Pikku Prinssille.

(Antoine De Saint-Exupery; Pikku Prinssi)

 

Heräsin tänä aamuna auringonpaisteeseen. Lämpöön. Ihana kesä.

Kaikkien vielä nukkuessa ajattelin keittäväni hyvät aamukahvit ja tiesin jo valmiiksi nauttivani hiljaisuudesta. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin hiljaisuus kesäaamuna. Rinnassani oli käsittämätön tunne onnesta, levosta ja elämän kuuntelemisesta. Sudenkorento pörräsi unessani yöllä.

Aloin puuhastella, sillä puuhastelija minä olen. Rakastan siisteyttä ja järjestystä. Erinomaisen sopivia piirteitä kontrollifriikille, joskin nuokin piirteet ovat paremmin järjestyksessä nykyään. Ei ammuta enää yli niin usein. Siitä pitää huolen kuusihenkinen perheemme, kaksi koiraa ja neljä kissaa. Elämä opettaa, niinhän sitä sanotaan. On se opettanut, tätäkin.

Puuhastellessani huomasin lattialla lätäkön. Ison lätäkön. Vettä? Noin paljon. Pissaa? Kusta? Polvistuin lattialle ja haistoin. Ei selvyyttä. Hain rätin ja aloin kuivata ja ajattelin samalla lätäkön olevan tiineenä olevan Tara -koiramme pissaa. Rättikin alkoi haista virtsalle, joten diagnoosi oli selvä. Sairaanhoitajana on tottunut monenlaisiin hajuihin, virtsa on niistä helpoimpia, jos sitä mietitte.

Siinä lattiaa polvillani luututessani muistin, millainen ongelma kusi on minulle ollut. Nyt ei tullut mieleeni, jotta mieheni olisi kännipäissään käynyt lattialle kusaisemassa, mutta muisto niistä ajoista tuli. Ja sen myötä muisto siihen liittyvästä häpeästä. Kännikuseskelu oli perheessämme tavaramerkki. Merkki siitä, että on juotu niin paljon, että taju lähtee. Koomat. Perseet olalle. Ja aamulla ollaan kuin häntäänsä pierryt koira tai käyttäydytään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vielä raivostuttavampaa. Läheiselle pikku nöyristely on aina poikaa.

”Kännikuseskelu” on eräs merkki alkoholismista, silloin en sitä tiennyt.
Kuseen törmäsin aamulla sängyssä, pöntön vieressä, sohvapöydälllä. Monelle nuo voisivat olla paikkoja rakkauden osoittamiseen, mutta meillä ne olivat tapahtumia, jotka vähensivät rakkautta, tuhosivat parisuhdetta, arvostusta ja kunnioitusta. Se oli hirveää. Haluat rakastaa, mutta et kerta kaikkiaan enää pysty.

Voisit vajota maan alle häpeästä – tunne pitää paikkansa. Käsittämätön raivo, sen pimittely ja näytelmän pyörittäminen, kun talossa on vieraita ja makuuhuoneessa on kuset sängyssä. Tuskaa. Ja toive siitä, että ihmiset lähtisivät, että saisi siivota sotkut pois. Miten minä olen voinut tuollaisen miehen kanssa mennä naimisiin, missä se mies on.

Häpeä syö ihmistä. Se on ollut aivan hirveää myös Mikalle.

Nyt joku saattaa ajatella, ettei minulla tai meillä sentään tuollaista ole. Tämä on sellainen juttu, että monille tulee vastustamaton tarve kertoa, etten minä sentään housuuni ole kussut. Tämä on se kohta, missä voi pörhistellä rintaansa, kokea lievää tai runsastakin ylemmyydentunnetta ja jatkaa juomista, katsoa muualle ja kieltää ongelma edelleen.

Kannatta kuitenkin huomata, etteivät kaikki alkoholistit virtsaa alleen, kaikki eivät saa kramppeja tai koe deliriumiakaan. Kaikki eivät käy katkolla tai kuormita terveydenhuoltoa ja sosiaalitoimea. Kaikki eivät ole väkivaltaisia. .

Hah. Kuvitteletko, että paras ystäväsi, se kaveri jolla ”menee hienosti” kertoisi kusiongelmasta? Tuskin.

Monet alkoholistit, jotka eivät vielä omasta tai lähipiirinkään mielestä ”sentään vielä” alkoholisteja ole, ovat tänäkin viikonloppuna ”juhlimassa” Provinssissa tai muilla festareilla. Mökeillä kaveriporukassa tai perheen kanssa.

He vetävät koomat ja sammuvat, usein porukan onneksi.
Usein he ”juhlivat” aamuun asti. Häiriköivät, pelottavat, aiheuttavat vaaratilanteita, ärsyttävät, soittelevat, nauravat omituisesti, viljlevät ”huumoria”, jota kukaan ei ymmärrä, puhuvat kovalla äänellä, kuulevat vain itsensä, rypevät itsesäälissä, tappelevat, ovat törkeitä, häpäisevät itsensä ja porukan. Tai sitten he juovat itsekseen, ovat tavallaan harmittomia, sammuvat.

Ja aamulla tapahtuneesta ei puhuta. Ehkä vain perheen kesken tai kaverit miettivät keskenään, miten seuraava reissu tehtäisiin ilman kyseistä ihmistä.Lähipiirissä ongelma tiedetään, mutta koska kaverilla menee aina överiksi, kukaan ei puutu. Perheessä pidetään palaveria juhlien jälkeen. Believe me.

Monet ”juhlivat” jo yksinään. Ja siivoavat sotkujaan jälkeenpäin. Yksin.

Juhliminen on hauskaa ja se kuuluu elämään, kesään. On vain niitä ihmisiä, joille juhlimisesta tulee pakko. Ja sitten tulee kohta, jolloin juhlat päättyvät.

Ei ole mukavaa herätä kuset housussa. Ei oikeasti eikä kuvainnollisesti.

Hiljaisuus jatkuu. Nyt aurinko on poissa ja ilma viileämpi, mutta eipä ole kusiset oltavat. Meillä se on loppunut raitistumiseen. Se auttaa. Asioiden läpikäyminen helpottaa niistä puhumista. Häpeä väistyy, kun tulee tietoa, ymmärrys ja raitistuminen. Toipuminen niin rokkaa.

Alkoholismissa on hirveät oireet, mutta sairautta ei tarvitse hävetä, se pitää hoitaa!

Kyllä sunnuntain aamukahvi vain on parhautta