Tarinat

”Miksi aina mua petetään?
Miksi aina mä teen kaiken väärin?
Miksi mut jätetään aina viikonloppuisin yksin kotiin itkemään?
Miksi muilla on kiltit lapset ja siisti koti?
Miksi muiden miehet juo normaalisti ja mun miestä saa aina hävetä?
Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt päässäni koko aikuis-ikäni.”

”Oman läheisriippuvuuteni pohja tuli kuitenkin vastaan samana vuonna loppusyksystä. Oma paha oloni kävi sietämättömäksi. En olisi halunnut mennä töistä kotiin ja viikonloppuisin odotin maanantaita, että pääsisin takaisin töihin. Mieheni rehelliset sanat käyttäytymisestäni saivat minut pysähtymään ja huomaamaan tilanteen mahdottomuuden.”

Säpsähdin hereille ulko-oven kolahdukseen eräänä syksyn 2020 aamuyönä, kuten niin lukemattomia kertoja ennenkin. Sekunnin murto-osassa olin täysin hereillä ja viritin kuuloni äärimmilleen. Kuulin askeleita ja sitten tölkin sihahdus. Hiljaisuus. Käänsin kylkeä niin äänettömästi kuin pystyin.

Omassa elämässäni tällainen kohta löytyi vuonna 2013. Voimani loppuivat, en jaksanut enää tsempata itseäni. Unet loppuivat, vatsassa oli jännityksen tunne koko ajan ja muisti oireili niin, että ajattelin varhaisiän dementian alkavan.

Nyt ymmärrän, että saan olla tarvitseva, haavoittuvainen ja että on sallittua näyttää omat heikkoudet. Osaan vähän jo pyytää apuakin, enkä suorita arkea raivolla eteenpäin. Mietin nykyään, että voin vaikuttaa vain omiin asioihini ja että muut tekevät omat päätöksensä siitä, mitä tekevät ja miten toimivat.

Päädyin Oikeahetki-yhteyteen vuonna 2014 noin vapun tienoilla. Olin tuolloin 22-vuotias ja takana oli vajaan 10 vuoden ”ura” rahapelaamisen parissa ja tuo taival oli vienyt henkisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti pohjalle.