Lähdin Oikeahetkeen hoitoon kaverin puohonpotkimana. Olin itse jo tiennyt vuosien ajan, että alkoholi on minulle ongelma. Alkoholi ja siten haima oli aiheuttanut terveysongelmia, olin joutunut sairaalaan ja olin käynyt psykologilla juttelemassa. Juominen vaikutti myös ihmissuhteisiin, työhommiin ja omaan mielialaan.
Hyvä ystäväni kävi hoidon läpi ja hän puhutteli minut Oikeahetken päihdeluennolle. Olin siinä juhlinut alle tovin ja harasin tietysti vähän vastaan. Onneksi kuitenkin lähdin. Vaasassa luennolla tajusin, kuinka niin moni asia koski juuri minua. Tajusin, kuinka paljon on jo ehtinyt tapahtua alkoholin takia. Itselläni se oli runsasta ja olin niinsanotusti kohderyhmää. Ilmoittauduin hoitoon Kauhajoelle, ensimmäiseen mahdolliseen ryhmään.
Oven avaaminen ensimmäistä kertaa jännitti älyttömästi. Tuntui oudolta ajatella, että kun tästä ovesta astuu
sisään, jää alkoholin käyttö (ja suurinpiirtein hauskuus koko elämästä pois. Ikäänkuin hylkäisi jonkun läheisen ystävänsä.
Kyllä mä olin kuitenkin jo päättänyt, että muutoksen aika on nyt ja halusin antaa sille mahdollisuuden.
Minulle kynnys tulla hoitoon oli korkea, mutta kun sen ylitin ja tulin niin kokemus oli yllättävän positiivinen.
Asiat kääntyivät äkkiä päässäni ja tunsin, että raittius oli minulle oikea asia. Kuuden viikon Intensiivijakso meni
äkkiä ohitse ja uusia asioita tuli juomisen tilalle.
Oikeahetkeen tulo tuntui hyvältä. Ryhmässä naurettiin paljon ja meillä oli tosi mukavia hetkiä. Ilmapiiri oli
optimistinen ja tajusin että tämä itselle se oli juuri oikea paikka. Olin oikeassa paikassa ja oikeassa hetkessä. Tajusin, kuinka kovasti tätä tarvitsin. Onneksi kaveri auttoi alkuun ja tajusin tarttua tilaisuuteen.
Tajusin täällä monta asiaa juomisesta.Jossain vaiheessa elämää alkoholi tuo hauskoja hetkiä ja ikäänkuin se käyrä nousee ylöspäin vielä. Jossain vaiheessa sen suunta kääntyy ja ollaan enemmän siellä keskiviivan alapuolella,
niin että se juominen tuo sinut takaisin korkeintaan siihen tasaiselle viivalle.
Hauskuus häviää ja pimeä, synkkä masennus alkaa ottaa vallan. Ei siinä ole mitään järkeä, se vaan vetää pohjamutiin.
Asun pohjoisessa, joten en pääse nykyään ryhmiin käymään niin paljon kun haluaisin. Käyn kuitenkin niin paljon kun on mahdollista, koska ryhmässä käyminen on mieltä avaavaa ja rauhoittavaa. Minun mielestäni jokaisen ihmisen
pitäisi päästä käymään täällä, koska täällä oppii ymmärtämään omaa pääkoppaa ja maailman menoa, oikeanlaista suhtautumista asioihin. Tämä antaa niin paljon oivalluksia ja työkaluja ihmisellä normaaliin elämään.
Oikeahetkessä olen oppinut laittamaan juomisen ja raittiina olemisen vaakakuppeihin ja oikeasti miettimään,
mikä on järkevää. Raittius parantaa elämänlaatua ja terveyttä ja unta ja kaikkea muuta, mutta se on myös
taloudellisesti fiksua ja helpottaa mun elämääni ihan suunnattomasti. Näin sitä voi myös
järjellä rationaalisesti miettiä. Tuntuu että hoidossa sain järjen päähän, vaikka se alkoholismi
myös tunnesairaus osaksi onkin.
Ihmiset kantaa niin paljon stressiä turhasta ja murehtii asioita joille ne ei mahda mitään. Onneksi nykyään osaan
elää paremmin hetkessä. Olen levollisempi, tyynempi. Tietysti minussa asuu edelleen ne
rauhattomuuden edellytykset, mutta nyt osaan ajatella niitä oikein ja minulla on työkalut asettua siihen
käsilläolevaan hetkeen.