Kun mikään ei enää tuntunut miltään
Usean vuoden jatkunut alkoholinkäyttö ajoi epätoivoon henkisesti josta ei tuntunut enää olevan poispääsyä. Aiemmin olin kyennyt pitämään edes jonkinlaisia taukoja, mutta loppuajasta alkoholinkäyttö meni päivittäiseksi. Välillä enemmän välillä vähemmän, mutta kuitenkin humalahakuisesti pahasta olosta poispääsyä etsien. Talousasiat tuntuivat ylitsepääsemättömiltä ja koko tunne-elämä oli sekaisin, eikä kukaan välittänyt minusta.
Jossain vaiheessa elämä tuntui siltä, että sillä ei ollut enää mitään annettavaa minulle eikä minulla muille. Olin ajautunut pitkällisen alkoholinkäytön seurauksena täysin kyvyttömäksi nauttia elämän pienistäkin asioista sekä kokemaan onnellisuutta. Katkeruus, viha, epätoivo, suru. Kaikki negatiiviset asiat myllertivät mieltäni, enkä päässyt niistä enää eroon.
Viimeinen varoitus
Lopulliset sekoilut loppuvuodesta 2023 aiheuttivat sen, että vaimo antoi ehdon. Joko hoidat itsesi tai parisuhde päättyy. Tuolloin päätin, että en ota alkoholia enää ja päädyin hakemaan apua työterveyshuollosta, josta minut ohjattiin psykiatrille. Eikä oikeastaan ihme, sillä olinhan vuonna 2018 päättänyt irtisanoutua aiemmasta työsuhteesta kokiessani sen liian raskaaksi itselleni. Irtisanoutumisen jälkeen tulivat silloin univaikeudet, masennus ja epätoivo. Täysin samat oireet mitkä minulla oli nyt vuonna 2023 loppuvuodesta hakeutuessani työterveyteen.
Totuuden kohtaaminen
Olisi ehkä jo silloin 2018 kannattanut myöntää, että taustalla oli alkoholi. Enkä hoitoon haketuessani nytkään ensimmäisillä kerroilla asiaa myöntänyt. Muutaman viikon käyntien jälkeen ja lääkärin kanssa keskustellessa tulin kuitenkin myöntäneeksi, että ehkä en ollut täysin rehellinen alussa, tai en vain kertonut kaikkea.
Niinkin ”vähäpätöinen” asia, joka ei todellakaan silloin tuntunut olevan syy päässäni velloviin ongelmiin. Varovasti lääkärille totesin: ”Saattaa olla, että alkoholinkäyttö on hivenen ollut kovempaa viime aikoina”. Siitä se alkoi avautumaan lääkärille, joka hetken mietittyään kysyi minulta, että olenko kuullut Oikeahetkestä Kauhajoella. Minulla ei ollut mitään tietoa missä tai mikä kyseinen paikka oli. En kuitenkaan lääkärin ehdotukselle ollut kovin suopea lähteä kokeilemaan hoitoa vaan koin, että kokeilen psykiatrilla käymisen ensin.
Käyntejä oli varmaan noin kerran viikossa ja olo oli käyntien jälkeen hetken helpottunut, mutta nimenomaan vain hetken. Masennus ja epätoivo jatkui eikä olo helpottunut vaan tuntui pahenevan.
Oikeahetki -ratkaiseva käänne
Helmikuisena iltana 2024 epätoivoni kasvettua ylitsepääsemättömäksi rohkaistuin ja päätin soittaa Riitalle, kysyäkseni mitä Oikeahetkellä olisi annettavaa minulle.
Ensimmäinen tapaaminen onnistui nopeasti ja seuraavana päivänä olin Riston luennolla todeten, että mistä tämä kaveri tietää juurikin mitä elämäni on. Tuolla luennolla myönsin itselleni, että minulla on ongelma. Enää täytyi selättää hoidossa kulkemisen häpeän tunne, myöntäminen muille ryhmässä oleville, omien ongelmien ja tekojen kertominen ja ylipäätään ryhmässä kulkeminen. Oma ego yritti viedä minua. Järkyttyneenä kuuntelin, kun Riitta totesi ensimmäisen ryhmän olevan heti keskiviikkona. Juuri tuo ryhmissä kulkeminenhan oli ollut minulle kauhu, kun lääkäri oli toiminnasta kertonut. En kuitenkaan enää nähnyt muuta keinoa vaan luovutin kokonaan, sillä eihän millään ollut enää mitään väliä. Riitan apu huolehtia ja järjestellä maksusitoumusta, kun edes sen järjestämiseen ei itsestäni ollut sillä hetkellä oli suuri asia.
Ryhmästä tuki ja ymmärrys
Ensimmäisen kerran ryhmään tultuani jännitys oli suuri, mutta koin kuitenkin erikoisen tunteen. Minusta välitettiin, minua kuunneltiin, muilla oli ihan samoja ongelmia ja se ryhmästä huokuva yhtenäisyys ja lämpö saivat jatkamaan hoidossa käyntiäni.
Vuorotyöni vuoksi en intensiivissä kuitenkaan päässyt kulkemaan iltavuorojen aikana säännöllisesti, mutta todella tarpeeseen tulivat tällöin yksityiskäynnit, joita Oikeahetki pystyi järjestämään minulle päivisin ennen työvuorojeni alkua.
Uusi tapa ajatella
Pikkuhiljaa oloni alkoi tasaantua ja aloin oppia miettimään asioita eri lailla. Minulla oli sairaus. Sairaus, johon olin ajautunut pikkuhiljaa huomaamattani, mutta tämänkin sairauden pystyy pitämään hallinnassa. Läheispäivän lähestyessä hermostuneisuus kasvoi, kun mietin miten olinkaan läheisiäni laiminlyönyt omalla itsekkyydelläni ja toimillani. Päivä antoi kuitenkin minulle vapauttavan tunteen, kun läheiset kertoivat oman näkemyksensä toimistani. Kaapissa olleet möröt oli otettu päivänvaloon esiin, eikä niitä tarvinnut enää pelätä.
Intensiivi ei osaltani kuitenkaan loppunut vielä tähän vaan kuljin mahdollisuuksien mukaan edelleen intensiiviryhmissä hakemassa ryhmistä henkistä voimaa ja viisautta selättää sairauteni. Minulla oli olo, että pelkästään kerran viikossa perjantaisin jatkohoitoryhmässä käynti ei vielä riitä.
Ryhmästä tuli minulle kuin toinen perhe, joista jokaista siellä kävijää muistelen elämäni loppuun saakka lämmöllä ja kunnioituksella. Matkaani jälkikäteen miettien, ensiarvoisen tärkeänä pidän omalta kohdaltani ongelmani myöntämistä, joka tapahtui heti ensimmäisellä luennolla. Intensiivijaksoa, jossa minut otettiin tavallaan siipiensuojaan ja jossa nöyrästi noudatin ohjeita mitkä minulle annettiin. Vertaispuhelut, jotka varmistivat raittiuteni ja henkisen tasapainoni päivinä, jolloin ei ryhmiä ollut. Yksityiskäynnit, jolloin en päässyt ryhmään sekä ammattitaitoiset ohjaajat, jotka tiesivät tarkasti aina, miten ajattelen ja mitä minun pitää tehdä selättääkseni ongelmani. Vaimoni, joka päätti lähteä läheisryhmään ja on kulkenut kanssani joka kerta perjantai ryhmissä ja tukenut minua.
Kohti avoimuutta ja tasapainoa
Tämä matka on tuonut avoimuutta, tyyneyttä ja perheeseemme taitoa keskustella, mitä aiemmin ei juurikaan ollut, vaikka luulimme sitä olevan. Näkemystä teini-ikäisten lasten kasvatukseen ja viisautta keskustella heidän kanssaan päihteiden vaaroista sekä alkoholismisairaudesta.
Vastuu omasta raittiudesta
Olen nyt oppini saanut tässä vuoden aikana ja nyt tehtäväni on ottaa vastuu itseni hoitamisesta käymällä mm. ryhmissä. Enää kukaan ei vahdi ja varmista, että käyn hoidossa. Onneksi minulla on monta vertaista tämän matkan ajalta, joille voin soittaa ja ehdottaa lähtemään kanssani AA ryhmiin tai mahdollisesti käymään Oikeahetki luennolla sekä ryhmissä.
Kauhajoen AA ryhmä on tullut tutuksi ja varmasti tulen käymään myös muissa lähiseudun AA ryhmissä. Kutsuja otetaan vastaan.
Kiitollisuus matkasta
Lopuksi vielä isot kiitokset Mikalle, joka antoi alkusysäyksen Oikeahetken perustamiselle. Tietenkin Riitalle, joka piti minut ja vertaiseni kurissa, kun homma meinasi lähteä laukalle ja oli tukena vaikeimpina hetkinä.
Ristolle, joka vakuutti minut heti ensimmäisellä luennolla ja jakoi viisaita sanoja kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jennalle, Tomille ja Eevalle, jotka toivat oman osaamisensa ja kokemuksensa hoitoon.
Vaimolle ja perheelle kiitos suuresta ymmärryksestä sekä tuesta, jonka olette antaneet.
Kiitokset myös vertaisille, jotka olette kulkeneet rinnallani tukien ja jakaen omia kokemuksianne ja viisaita sanojanne ryhmissä. Ilman teitä kaikkia en olisi tässä.
Pinssijuhlassa 21.2.2025
Juha
