LÄHEISET TOIPUVAT: PIMEYDESTÄ VALOON



PIMEYDESTÄ  VALOON

LÄHEINEN SAIRASTUU

Olin ollut vuosikausia väsynyt, uupunut, masentunut, ahdistunut ja minulla oli rytmihäiriöitä. Jokainen päivä oli pelkkää selviytymistä. Mikään ei tuntunut enää miltään, en tuntenut surua enkä iloa. Sydämeni oli jäässä. Olin jatkuvasti pinna kireällä ja räjähdysaltis. Kaikki oli yhdentekevää. En elänyt elämääni, vaan suoritin sitä. Olin kotona fyysisesti läsnä lapsilleni mutta en henkisesti. Lasten yksinkertaiset pienet pyynnöt tuntuivat joka kerta isoilta vaatimuksilta. Pidin vahvasti kulisseja yllä enkä kertonut lapsuuden perheelleni enkä ystävilleni perhe-elämästäni. Sulkeuduin ja vetäydyin monista ihmissuhteistani. En tiennyt mitä minä halusin elämältä enkä tuntenut enää itseäni, mutta tiesin, että tällainen minä en kyllä ole oikeasti. Miksi elämästäni oli tullut tällaista?

Muutama vuosi sitten odotin erityisen paljon kesälomaani, jotta saisin levättyä, kerättyä voimia ja saisin elämäniloni takaisin. Kesälomani läheni loppuaan, mutta voimani ja elämäniloni eivät olleet kuitenkaan palanneet. Loman aikana minulle tuli ilmi miehestäni erilaisia asioita, jotka pakottivat minut näkemään, että minä olen naimisissa alkoholi- ja peliriippuvaisen kanssa. Olin torjunut tuon ajatuksen mielessäni vuosien ajan ja pitänyt vahvasti kulisseja yllä, mutta nyt oli tullut aika kohdata tämä kipeä totuus ja tehdä asialle jotakin. Minulle tuli hyvin vahva tunne siitä, että ellen minä toimisi nyt, niin minun ja lasteni elämä ei tulisi muuttumaan paremmaksi, vaan syöksyisimme kaikki pohjamutiin.

RIIPPUVUUSLUENNOLLE

Kävin kuuntelemassa Mikan luennon alkoholismista. Tunnistin siitä hyvin mieheni sairauden ja sain vahvistuksen ajatuksilleni mieheni ongelmista. Ajattelin, että meidän perheen tilanteen pelastaa ainoastaan miehen hoitoon lähteminen. Kävin myös Riitan luennolla, mutta en tunnistanut siitä itseäni, sillä enhän minä käyttäytynyt samalla tavalla kuin hän. En nähnyt omassa käytöksessäni mitään vikaa, vaan syy oli aina toisessa. Keskityin mieheni ongelmiin ja yritin saada pakonomaisesti hänet hoitoon siinä onnistumatta. 

LÄHEISEN POHJA

Oman läheisriippuvuuteni pohja tuli kuitenkin vastaan samana vuonna loppusyksystä. Oma paha oloni kävi sietämättömäksi. En olisi halunnut mennä töistä kotiin ja viikonloppuisin odotin maanantaita, että pääsisin takaisin töihin. Mieheni rehelliset sanat käyttäytymisestäni saivat minut pysähtymään ja huomaamaan tilanteen mahdottomuuden. Ymmärsin, että minun oli tehtävä omat ratkaisuni ja haettava itselleni apua, vaikka mieheni ei ottanut apua vastaan. Minun täytyi äitinä pelastaa se, mitä vielä oli pelastettavissa eli itseni ja lasteni tulevaisuus. Miestäni kohtaan minulla ei ollut mitään velvollisuuksia, mutta lapsilleni olin velvollinen tarjoamaan turvallisen ja päihteettömän kodin. Lopulta muutin pois yhteisestä kodistamme ja laitoimme yhdessä avioeron vireille.

ITSENSÄ HOITAMINEN

Luulin, että elämäni helpottuu, kun kodissani ei ole juovaa miestä. Toisin kuitenkin kävi, sillä minulla ei ollut enää kotona ketään, jonka ympärillä elämäni olisi pyörinyt, vaan peili kääntyikin itseäni päin ja jouduin keskittymään itseeni ja omiin ongelmiini, jotka tulivat vauhdilla päin kasvojani. Lopulta ymmärsin, että ainoa ihminen, jota oikeasti voin auttaa, olen minä itse ja vain minä itse voin tehdä omat valintani oman elämäni suhteen. 

LÄHEISRYHMÄÄN

Olin valmis ottamaan kaiken mahdollisen avun vastaan, jotta oloni ja elämäni muuttuisi paremmaksi. Vuosien aikana olin kokeillut monenlaisia keinoja, mutta ne eivät olleet tuottaneet pitkäaikaista apua tilanteeseeni. Hyvä ystäväni kertoi minulle Oikeahetken toipumiskeskeisestä läheisryhmästä, jonka aloitinkin seuraavan vuoden tammikuussa. Menin kuitenkin ensimmäiseen tapaamiseen asenteella “Olen täällä, koska miehelläni on ongelma”. Ryhmässä minut otettiin lämpimästi ja ymmärtäväisesti vastaan. Kukaan ei arvostellut eikä tuominnut minua. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut olevani hyväksytty juuri sellaisena kuin olin, en edes lapsuuden kodissani. Oloni oli hieman epätodellinen. En tiennyt mitä odottaa ryhmältä, mutta ensimmäisen ryhmän jälkeen olo oli helpottunut ja levollinen. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yöni heräämättä.

Seuraavaan tapaamiseen mennessä ymmärsin, että käyn ryhmässä ihan itseni vuoksi. Odotin aina innolla ryhmän kokoontumista, sillä jokaisesta ryhmästä sain uusia näkökulmia omaan tilanteeseen. Tapaamisten välillä teimme tehtäviä eri aiheista ja ne veivät mukavasti toipumista eteenpäin. Pikkuhiljaa elämään alkoi tulla pysyvästi tyyneyttä ja tasapainoa.

KODIN ILMAPIIRI

Vuonna 2020 olin päässyt omassa toipumisessani pidemmälle ja minulla oli voimavaroja palata ajassa taaksepäin yli 30 vuotta ja lapsuuden perheeseeni. Olin lapsista vanhin ja otin ikätasooni nähden liikaa vastuuta nuoremmasta veljestäni ja kotitöistä. Muistan kuinka mm. 7- vuotiaana pitelin pikkuveljeä sylissäni ja samalla vastasin puhelimeen, kun äiti nukkui aamulla. Ymmärsin, että olen asunut suurimman osan elämästäni alkoholistin kanssa ja läheisriippuvuuteni on saanut alkunsa jo varhain lapsuudessa.

Muistan kodin kummallisen painostavan ilmapiirin, puhumattomuuden, salailun ja tunnekylmyyden. Alkoholistiperheen kolme kirjoittamatonta sääntöä “Älä puhu, älä luota ja älä tunne” oli vahvasti läsnä perheessämme. Nyt olin päässyt koko elämääni varjostavien ongelmieni ytimeen ja minulla oli mahdollisuus päästä uudelle tasolle toipumisessani.

TOIPUMINEN JATKUU 

Olin saanut lapsuuden kodista tietynlaiset selviytymiskeinot, joiden avulla olin rämpinyt elämää eteenpäin. Oli selvää, että nuo keinot eivät enää toimineet aikuisuudessa ja aiheuttivat minulle jatkuvia ongelmia ihmissuhteissani. Jatkoin omaa henkilökohtaista toipumispolkuani tutkiskellen omia kipukohtiani 12- askeleen työskentelyn avulla. Tämä oli minun kohdallani välttämätöntä, jotta pystyin vapautumaan vihasta, kaunasta ja katkeruudesta, siitä kaikesta joka oli nämä vuodet syöneet minulta energiaa ja elämäniloa. Nyt minulla on oikeanlaiset ja toimivat keinot kohdata elämän mukanaan tuomat haasteet. Tänä päivänä minulla on rauha menneisyyteni kanssa ja elän tasapainoista ja onnellista elämää päivä kerrallaan, kiitollisena jokaisesta tunneraittiista päivästä. 

Toipunut läheisriippuvainen 26.7.2022

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *