Toipumisen polulla

Toipumisen polulla

 

Läheisriippuvuuden juuret

Oma läheisriippuvuuteni sai alkunsa jo pienenä tyttönä lapsuudenperheeni ilmapiirissä, mihin kasvoin. Myöhemmin olen ymmärtänyt riippuvuuteni ohjanneen niin monia valintojani seurustelukokeiluista avioliittooni. Olen halunnut auttaa, hoitaa ja huolehtia oman hyvinvointini ja turvallisuuden tarpeeni kustannuksella.

Äidiksi kasvaminen ja perheen ilmapiiri

Sain tulla äidiksi nipin napin 20-vuotiaana. Myöhemmin meille syntyi neljä lasta lisää. Oman perheeni tunneilmapiiriä en osannut sanoittaa kuin vasta Oikeahetken ensimmäisen luennon jälkeen. Hyvä tarkoitukseni huolehtia aviomiehestäni lasteni ohella oli muuttunut kontrolloinniksi ja uupumuksen sekaisiksi vihanpurkauksiksi. Sairastuin fyysisesti, mieli pysyi vahvana ja piti perhettä kulisseineen kasassa, mutta omaa kehoani en huijannut. Lapset oireilivat kukin tavallaan. Vasta heistä ensimmäisen päihderiippuvuuden aikaan hain itsekin oikeanlaista apua.

Ensimmäinen avun hakemisen askel

Poikani, luonteeltaan rauhallinen ja lempeä, alkoi muuttua ja ajautua meistä kauemmas seuraavan kuuden vuoden aikana. Kannabiskokeilujen jälkeen vahvemmat aineet, epämääräiset selitykset, rikotut lupaukset, vaihtuva ystäväpiiri, katoamiset, lastensuojeluilmoitukset ja poliisien käynnit kotiovella alkoivat olla osa meidän arkea. Samaisiin vuosiin mahtui avioero, yhteishuoltajuuden haasteet, suuret taloudelliset vaikeudet, yksin arjessa selviäminen viiden lapsen kanssa, kokopäiväisessä työssä jaksaminen, unettomuus, masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit. Pelko lapseni menettämisestä oli valtavan suuri, kuin myös huoli pienempien tunne-elämän pysyvästä haavoittumisesta. Riittämättömyys kulki mukana ja missä olinkin, koin aina olevani tai tekeväni liian vähän. Vuonna 2020 sain hoitavaa vertaistukea Oikeahetki läheisryhmästä ja aloin toipua. Löysin olosuhteista riippumatonta rauhaa kaiken kipeän keskelle.

Ensimmäinen kosketus lapseni raittiuteen tuli kiireellisen sijoituksen ja Oikeahetken tuella. Jonkun aikaa hyvää vaihetta kestikin, mutta pohjakosketukseen oli vielä kahden vuoden mittainen matka. Alaikäisen lapsen vanhempana on vielä jonkinlaisia käytännön keinoja. Ajattelen kuitenkin jaksosta jääneen hänelle tietoutta, mistä oli meille myöhemmin apua.

Riippuvuuden syveneminen ja sen vaikutukset perheessä

Riippuvuus syveni ja toi meille mukanaan pelkoa, surua ja ääretöntä huolta. Koitin kannatella pienempien sisarusten tunteita omieni lisäksi. Vaikeimpina aikoina maalasin mieleeni kuvan. missä lapseni on raitis, onnellinen ja hänellä on oma perhe. Tähän kuvaan palasin, kun tuntui että hukun huoleeni. Usein olin joko väsynyt tai kierroksilla, koin olevani todella yksin ja harvalle avoimesti meidän perheen kuvioita pystyin jakaa.

Usko, rukous ja uusi rakkaus

Voimaa sain rukouksesta. Muistan rukoilleeni jo ihan pienestä saakka ja saaneeni kotoa vahvistusta lapsen uskolleni. Elämän eri vaiheissa tämä lahja on pysynyt, vaikkakin ymmärrys sen voimasta on syventynyt vasta aikuisena. Samoihin aikoihin, kaiken vaikean keskellä kuin ihmeen kautta rakastuin ja sain elämääni turvallisen parisuhteen. Mieheni auttoi, tuki ja ymmärsi, enkä kantanut enää kaikkea yksin.

Päihdepsykoosi ja avun saamisen vaikeus

Päihdepsykoosi pysäytti poikani päihteiden käyttöä. Jälkeenpäin on surullista ajatella, miten jouduimme todella vaatia apua ja hoitoa. Kaupunkimme terveyskeskuksesta lähetettiin meidät takaisin kotiin, missä koetimme rauhoitella ja hoitaa poikaani. Tämä pelotti ja hämmensi sisaruksia, vaikka parhaamme mukaan koetimme luoda heille rauhaa isoveljen oudosta käytöksestä huolimatta. Oireilu oli uutta ja hämmentävää meillekin, avun saamisen vaikeus todellista vääryyttä. Tukea saimme lämpimän ammattitaitoiselta päihdeohjaajalta Arja Rahikalta Kauhajoella.

Kuntoutusmatka ja perheen yhdistyminen

Vaatimalla saadun sairaalaosastolla toteutetun vieroituksen jälkeen poikani pääsi kuntoutusjaksolle Sanaskotiin, Siuntiolle. Pysyvä muutos alkoi kuntoutuksesta, muutosta vahvisti tämän jälkeen suunniteltu, tiivis vuoden avohoito jakso Oikeahetkessä. Läheispäivä monine tunteineen oli koskettava ja meitä perheenä yhdistävä. Nuorempien sisarusten kokemuksille löytyi sanoja ja tilaa.

Raitistumisen myötä löytynyt luottamus

Raitistumisen myötä luottamus ja yhteys palautuivat. On ollut ihmeellistä seurata poikani muutosta ja meidän kaikkien asioiden järjestymistä askel askeleelta. Myös isompi tyttöni, kuka varmasti välillä ikänsä puolesta tiesi päihteitä käyttäneelle veljelleen tapahtuneista asioista itseäni enemmän, sai käydä läheisryhmän. Hän on kääntänyt vaikeita vaiheita vahvuudeksi ja hakee tänä keväänä opiskelemaan sosiaalityötä. Raitistumisesta on jo yli kolme vuotta. Olen saanut lapseni takaisin, muuttuneena ja kasvaneena. Näiden hyvien vuosien aikana poikani on löytänyt ihanan tyttöystävän, käynyt työssä, on nyt armeijassa ja menee määrätietoisesti kohden armeijan jälkeisiä jatko-opintojaan. Hän käy säännöllisesti ryhmässä.

Elämässäni on äitejä, keiden huolen oman lapsen puolesta tunnen, päihdemaailma on kylmä ja armoton. Toivon, että jokaisella päihderiippuvuuteen sairastuneella ja heidän läheisillään on lähtökohdista riippumaton mahdollisuus selkeään hoitopolkuun ja hyvään hoitoon

Toipumisen tukena vertaiset ja hoitopolut

Oikeahetken aidon välittämisen, 12 askeleen hoidon, perheterapian ja vahvan ammattitaidon tuen turvin meidän perhe on saanut toipua. Viisautta saan vertaistuesta ja Rohkeutta muuttua-kirjan päivittäisestä lukemisesta. Osaan rajata ympärillä tapahtuvaa huonoa käytöstä yliymmärtämisen ja jaksamiseni kohtuuttoman venyttämisen sijaan. Kaksi vuotta sitten sain tehdä kummini tuella läheisen askeleet.

Kiitollisuus ja uusi alku perheessä

Löydän arkisen elämän keskeneräisyydessä rauhaa. Hyvä ääni sisälläni on vahvistunut, joka päivä tunnen kiitollisuutta ja iloa. Uusperheeseemme on syntynyt meitä kaikkia yhdistävä pieni tyttö. Pidän hyvän huolen itsestäni, mikä heijastuu siihen tärkeimpään, omaan rakkaaseen perheeseen.

Kiitos koko sydämestäni Riitta, Risto, kummini ja kaikki meidän rinnalla Oikeahetkessä kulkeneet.

– Äiti