Ensimmäiset askeleet – puolison hoito ja oma herääminen
Syksyllä 2022 puolisoni hakeutui hoitoon Oikeahetkeen alkoholismin vuoksi. Ennen tätä en ollut kuullut läheisriippuvuudesta enkä osannut ajatella omaa osuuttani perheemme toimimattomuudessa. Kaikki tuntui olevan vain ja ainoastaan puolisoni sairaan käytöksen syytä.
Oma hoitopolkuni alkaa
Pikkuhiljaa aloin käydä puolisoni hoidon varjolla Oikeahetken tapaamisissa, joissa puhuttiin myös läheisille tarkoitetusta omasta ryhmästä. En lähtenyt siihen heti, sillä halusin ensin nähdä, kuinka puolisoni hoito eteni. Jälkikäteen ymmärrän, että oman sairauteni orastava tajuaminen laukaisi häpeän, jota jouduin sulattelemaan. En ollutkaan vain olosuhteiden uhri.
Syksyllä 2023 aloitin läheishoidon intensiiviryhmässä. Maksoin hoidon itse, sillä asuinpaikkakunnaltani ei myönnetty maksusitoumuksia, vaikka kysyin asiaa kahdesti.
Ensimmäiset tapaamiset – pelkoa ja häpeää
Ennen ensimmäistä tapaamista jännitti, hikoilutti ja hävettikin. Tajusin, etten oikein tiennyt, kuka olen, mitä tunnen tai mitä haluan elämältä. Olin onnellinen puolisoni raitistumisesta, mutta en silti pystynyt päästämään irti katkeruudesta, epävarmuudesta ja vihasta.
Ensimmäisessä ryhmätapaamisessa esittelimme itsemme ja kerroimme olevamme läheisriippuvaisia. Tätä ei ollut pakko sanoa ääneen, mutta sanoin sen, koska kaikki muutkin tekivät niin. Se otti koville, en uskonut siihen vielä itse. Mutta jokin muuttui. Vaikka jokaisen tarina oli omanlaisensa, tunnistin muiden kokemuksista itseni. En ollut yksin, enkä varmasti tule enää koskaan olemaankaan.
Vertaisryhmästä tukea ja oivalluksia
Ryhmästä ja päivittäisistä teksteistä tuli tärkeä osa arkea. Aluksi opin puhumaan lähinnä tapahtumista, koska se tuntui helpoimmalta. Vähitellen uskalsin alkaa puhua myös tunteista niiden takana. Pystyin käsittelemään asioita, joista olin puhunut elämäni aikana vain harvoille, jos kellekään.
Ymmärsin myös, että vaikka lapsuudenperheessäni ei käytetty alkoholia, siellä vallinnut puhumattomuus loi pohjan omalle sairastumiselleni jo varhain.
Jatkohoito ja syvempi itsetutkiskelu
Halusin jatkaa myös jatkohoitoryhmään, sillä tunsin olevani vasta aivan toipumismatkani alussa. Maksoin jatkohoidon itse, en edes kysynyt enää maksusitoumusta kaupungiltani aiempiin kokemusten perusteella.
Jatkoryhmässä tapaamiset olivat edelleen teemoitettuja, ja joskus ohjaaja piti aiheesta pienen luennon. Tiedon lisääntyminen toi ymmärrystä. Lisäksi teimme aiheisiin liittyviä tehtäviä ja pidimme itsenäisiä välitapaamisia ryhmän kesken, nämä olivat minulle arvokkaita.
Itsetuntemuksen kasvu ja uudet oivallukset
Toipumismatkan varrella olen saanut itsevarmuutta ja oppinut luottamaan itseeni. Olen aina ollut miellyttäjä, valmis auttamaan muita oman hyvinvointini kustannuksella. Nyt olen saanut rohkeutta sanoa myös “ei” ja huomannut, että maailma ei kaadu eikä minua hylätä.
Perhe-elämässä tilanne on rauhoittunut, vaikka ylilyöntejä ja malttinsa menettämistä tapahtuu edelleen. Olen kuitenkin oppinut antamaan itselleni armoa ja pyytämään vilpittömästi anteeksi. Huomaan myös, että tyyneys on lisääntynyt. Ylipäätään tunnen entistä enemmän kiitollisuutta elämästä, ja se tuntuu hyvältä.
Matka jatkuu – seuraavat askeleet
Itseni kanssa en tule koskaan täysin valmiiksi. Huonoja päiviä ja itsesääliin vajoamista tulee, mutta tiedän, että nekin menevät ohi. Olen torjunut tunteita niin pitkään, että vie aikansa päästää niistä irti.
Askeleiden työstäminen on minulla vielä edessä, ja haluan ehdottomasti tehdä ne. Mietin, milloin olen valmis tarttumaan tähän haasteeseen. Olen ajatellut, että jatkohoidon päättyessä aloitan käymisen Al-Anonissa. Koen tärkeäksi pitää jonkin ryhmän osana elämääni. Vertaispuhelujen soittaminen on ollut minulle aina vaikeaa, ja siinä on selkeä kehityskohta.
Kiitollisuus ja eteenpäin katsominen
Tämän kirjoittaminen herätti paljon tunteita. Vuodatin muutaman kyyneleenkin miettiessäni, kuinka täynnä katkeruutta ja häpeää olin vielä muutama vuosi sitten ja kuinka täynnä kiitollisuutta olen nyt.
Sydämellinen kiitos Oikeahetken ohjaajille työstänne sekä kaikille vertaisille ystävyydestä ja avoimuudesta tällä matkalla.
– Läheisriippuvainen
