Minun päihdehistoriani alkaa teini-iästä. Perheessäni oli alkoholismia ja ikäviä asioita, ja jo pitkään olen yrittänyt piilottaa omia ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita maton alle. Viikonloppuihin kuului kaikkea mahdollista, viinaa ja huumeita. Parikymppisenä muutin Helsinkiin ja siellä parisuhde kariutui, duunipaikkoja ja kämppiä meni alta. Pari kertaa jouduin myös vankilaan, kun sekoilin. Sellaista elämää se oli- sekoilua ilman mitään pysyvää.
Vuosien kierre kulminoitui lopulta useamman kuukauden sekoiluun, kun avioliittoni päättyi. Kaveri sanoi yhtenä perjantai-iltana, että lähtisinkö seuraavalla viikolla Oikeahetkeen ja sanoin että mennään vaan. Olin ihan lopussa. Kaveri lähti ja jäin yksin tyhjään varastohalliin. Ajattelin, että tapan itseni siihen paikkaan. Sain onneksi kuitenkin ambulanssin soitettua ja selvisin, ehkä tilanteessa oli jotain korkeampia voimia mukana. Sain akuuttia hoitoa ja seuraavalla viikolla soitin Riitalle Oikeahetkeen. Sovittiin että aloitan hoidon. Sain tukea ja tunsin että elämäni alkaa varovaisesti rakentumaan.
Kun tulin Oikeahetken ovesta sisään, tuli minulle heti lämmin fiilis. Vastassa oli yksi tuttu, jonka tiesin raitistuneen muutama vuosi aiemmin. Intensiivinen kuuden viikon hoitojakso meni tietynlaisessa flow-tilassa, se tuntui tosi hyvältä ja elämänilo alkoi palata. Teki hyvää ymmärtää se, että minulla on sairaus, alkoholismi. En ole vaan viallinen ja saamaton, vaan sairas. Tajusin, että voin selvitä tästä. Hyvä kehä ruokki itseään, sain pian asunnon ja duunia ja asiat alkoivat järjestyä. Heräsin aamulla hyvällä mielellä enkä jäänyt sänkyyn pimeään makoilemaan. Aloin nauttimaan elämän pienistä asioista ja tunsin vihdoin oikeasti olevani onnellinen. Sitä tunnetta en ollut koskaan oikeen tuntenut.
Oikeahetkessä rehellisyys on perusjuttu: et voi valehdella itsellesi, täällä on aika myöntää että kärsit ongelmasta. Silloin toipuminen voi alkaa. Suurin oivallukseni on ollut täällä, että alkoholismini johtuu tunneasioista ja onneksi puhuminen auttaa aina. Pitää ymmärtää se, että kaunan kasaaminen toisten käytöksen perusteella, ruokkii lisää niitä omia negatiivisia tunteita. Pitää keskittyä omaan tonttiinsa ja antaa muiden hoitaa omansa.
Suurin saamani lahja täältä on elämänilo. Kuulostaa ihan tyhmältä, mutta nykyään nautin sellaisista asioista kun vaikka vastaleikatun ruohon tuoksu. Ymmärrän nyt, että onnellisuus tulee sisältä eikä muista ihmisistä. Oikeahetkessä on hyvin lämmin tunnelma ja me ollaan vertaisia toisillemme. Toisten tarinoista oivaltaa aina jotain ja löytää niistä oman käytöksensä. Oikeahetkessä tullaan vertaisten luo, se on vähän niinkuin kotiin tulisi.
