Suomessa lähes miljoona ihmistä kuuluu alkoholin riskikäyttäjiin, ja kymmenet tuhannet kärsivät huume- tai rahapeliriippuvuudesta. Jokainen sairastunut vaikuttaa läheisiinsä – puolisoihin, lapsiin ja perheisiin. Tutkimusten mukaan riippuvuudesta voi toipua, jos hoito on oikea-aikaista ja vaikuttavaa. Silti riippuvuushoito painottuu yhä kriisien sammuttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei toipumiseen.
Päihdesairaus koskettaa koko yhteiskuntaa
Juomatapatutkimus 2023 kertoo, että 975 000 suomalaista kuuluu alkoholin riskikäyttäjiin. Heistä 450 000 on pitkäaikaisten terveyshaittojen riskissä ja 940 000 humalahaittojen riskissä. 76 % kaikesta alkoholista liittyy riskikäyttöön (THL).
Lisäksi:
Huumeiden ongelmakäyttäjiä on arviolta 31 000–44 000 (amfetamiini ja opioidit; THL 2017), mutta laajemmissa arvioissa luku nousee jopa 50 000–70 000. (THL)
rahapeliongelmia on noin 151 000 suomalaisella (THL 2023).
Yhteensä riippuvuudet koskettavat satojatuhansia ihmisiä – ja koska jokainen sairastunut vaikuttaa useaan läheiseen, miljoonat suomalaiset elävät riippuvuuden varjossa.
Päihderiippuvuus on sairaus, ei heikkous. Ihmisiä ei saa hylätä. Hoito on investointi ihmiseen, hänen perheeseensä ja koko yhteiskuntaan.
Toipuminen on mahdollista – tutkimusnäyttöä maailmalta
WHO ja THL muistuttavat, että päihderiippuvuus on krooninen mutta hoidettavissa oleva sairaus (WHO, THL). Cochrane-katsaukset vahvistavat, että toipuminen on mahdollista, kun hoito on oikea-aikaista ja vaikuttavaa (Cochrane).
Kansainväliset tutkimukset tukevat tätä:
Yhdysvalloissa yli 22 miljoonaa aikuista on toipunut alkoholista tai huumeista; yli puolet – jopa kaksi kolmasosaa – toipuu ajan myötä, kun siihen annetaan mahdollisuus (Kelly, Bergman, Hoeppner & Vilsaint 2017, lähde).
Alkoholiriippuvuudesta toipuu elämänsä aikana noin 75 % (Dawson, Grant, Stinson & Chou 2005, lähde).
Vaikeimpana pidetyssä opioidiriippuvuudessa 20–30 % saavuttaa vakaan toipumisen 5–10 vuodessa, ja osuus kasvaa pidemmällä aikavälillä (Hser, Evans, Huang, Brecht & Li 2007, lähde).
Vaikka osa keskeisistä tutkimuksista (Dawson 2005; Hser 2007) on jo parinkymmenen vuoden takaa, niitä käytetään yhä, sillä ne ovat laajoja väestöpohjaisia ja pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. Niiden arvo ei ole kadonnut – päinvastoin, ne osoittavat toipumisen mahdollisuuden tavalla, jota uudemmilla aineistoilla ei ole onnistuttu toistamaan. Samalla tämä paljastaa toisen ongelman: toipumista ei tutkita riittävästi. Suomessa ja muualla Euroopassa hoidon vaikuttavuuden seurantaa ei systemaattisesti tehdä, vaan vastuu jää yksittäisille toimijoille. Tämäkin on osa syytä siihen, miksi toipumiskeskeinen hoito jää helposti näkymättömäksi päätöksenteossa.
Tutkimus osoittaa, että toipuminen on mahdollista. WHO:n raportti 2024 muistuttaa kuitenkin karusta todellisuudesta: yli 3 miljoonaa kuolemaa vuosittain liittyy alkoholiin ja huumeisiin. Näistä 2,6 miljoonaa johtuu alkoholista ja 0,6 miljoonaa huumeista. Kuolleisuus on suurinta Euroopassa ja Afrikassa – juuri siellä, missä kulutuskin on korkeinta. (WHO )
Samalla vain 1–35 % tarvitsevista saa hoitoa. Suurimmalla osalla maista ei ole edes budjettia päihdehäiriöiden hoitoon, ja lähes puolet ei tarjoa tukiryhmiä, vaikka vertaistuki on tutkitusti tehokasta.
WHO:n pääjohtaja Dr. Tedros Adhanom Ghebreyesus tiivistää viestin:
“Terveemmän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi meidän on kiireesti sitouduttava rohkeisiin toimiin, jotka vähentävät alkoholin kulutuksen negatiivisia seurauksia ja tekevät päihdehäiriöiden hoidosta saatavaa ja edullista.”
Toipuminen ei ole poikkeus, vaan tavallinen lopputulos silloin kun ihminen saa vaikuttavaa hoitoa
Miksi tarvitsemme vaikuttavaa päihdehoitoa ja päihdepalvelujärjestelmää?
Suomessa hoitojärjestelmä painottaa edelleen katkaisuhoitoa ja haittojen vähentämistä, lääketieteellistä hoitoa. Toipumiskeskeiset intensiiviset avopäihdehoidot ja laitoshoidot ja niiden toipumisohjelmat tarjoavat mahdollisuuden päästä päihteistä eroon. Riippuvuudesta vapautuminen on hoidon tavoite, päihteettömyys, pelaamattomuus.
Näissä hoidoissa keskeistä on tunne-elämän ja koko ihmisen hoitaminen: psyykkisen, sosiaalisen, fyysisen ja henkisen toipumisen tukeminen. Toipumiskeskeinen ja 12 askeleen ammatillinen hoito auttaa turvaamaan päihteettömyyden, ja siihen kuuluu myös perheen osallistaminen. Läheisten hoito ja toipuminen ovat olennainen osa vaikuttavaa päihdehoitoa.
Iso-Britanniassa ja Irlannissa käydään samaa keskustelua. Annemarie Ward, Faces & Voices of Recovery UK:n johtaja, kiteyttää sen näin:
“We know most people can recover – so why won’t we invest in it?”
Sama kysymys koskee myös Suomea.
Päihderiippuvuus on sairaus.
Hoitoa, ei hylkäämistä. Hoito on investointi.
Riippuvuudesta voi toipua, ja toipuminen on tavallisempaa kuin usein luullaan. Mutta sitä ei voi tapahtua, ellei siihen anneta mahdollisuutta. Nyt on aika siirtää painopiste tulipalojen sammuttelusta, haittojen vähentämisestä ja korjausyrityksistä kohti vaikuttavaa päihdehoitoa – ja antaa jokaiselle mahdollisuus toipua.
Tämä ei tarkoita, etteikö myös muita lähestymistapoja tarvittaisi. Se tarkoittaa sitä, että toipuminen pitää saada mukaan.
Lue lisää ja allekirjoita kansalaisaloite: kansalaisaloite.fi/15807
Kirjoittajasta
Riitta Koivula on perhepsykoterapeutti sekä Oikeahetki-avopäihdehoidon perustaja. Hän on erikoistunut riippuvuuksien ja läheisriippuvuuden hoitoon ja on auttanut satoja perheitä ja yksilöitä toipumaan. Koivula kouluttaa säännöllisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä työelämän toimijoita ja yrityksiä riippuvuuksien tunnistamisesta, varhaisesta tuesta ja toipumiskeskeisistä hoitomalleista.
