Avainsana-arkisto: tieto

LOPPUVUODEN PÄIHDELUENNOT JA AVOPÄIHDEHOIDON STARTTIPÄIVÄT

MARRASKUU

IISALMI

EHKÄISEVÄN PÄIHDETYÖN VIIKKO 45

Ke 8.11 klo 13-15.30 ja klo 17-19

“Riit­ta ja Satu kes­kus­te­le­vat Eh­käi­se­vän päih­de­työn vii­kon ta­pah­tu­mas­sam­me päih­de­riip­pu­vuu­den vai­ku­tuk­sis­ta, tun­nis­ta­mi­ses­ta ja sii­tä mi­ten toi­pu­mi­nen käyn­nis­tyy ja mil­lais­ta se on. Tu­let kuu­le­maan myös mi­ten kan­nat­taa ot­taa päih­teet pu­heek­si, mil­loin sii­hen on hyvä het­ki.”

Katso lisää: KAKSI NAISTA- keskustelua päihde-ja läheisriippuvuudesta

KAUHAJOKI 

Ti 14.11 .2017  klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento  

FB_kasvo_8298

Riitta Koivula

Ti 28.11.2017 klo 18-21 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento 

FB_kasvo_8415

Mika Koivula

Luennot  ja avopäihdehoidon startit 15.11. ja 29.11. samassa osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

VAASA

To 16.11.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento  

Ti 28.11.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento

 FB_kasvo_8468 

Petri Kankaanpää

Luento os Vaasan setlementtiyhdistys ry, Huvilakatu 1 ja avopäihdehoidon startti  ke 17.11. ja pe 28.11 os: Långtået 5, Maalahti

JOULUKUU

 

KAUHAJOKI

Ti 12.12.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento

Riitta Koivula

Avopäihdehoidon startti 13.12 samassa osoitteessa: Oikeahetki, Kauppatie 38, Kauhajoki

LAIHIA 

To 14.12.2017 klo 17.30-20.30 ÄLÄ JÄÄ YKSIN -päihdeluento  

 FB_kasvo_8468 

Petri Kankaanpää

Luento os Nuorisoseura Laihia, Alkiontie 6 ja avopäihdehoidon startti  pe 15.12.2017  os: Långtået 5, Maalahti

ILMOITTAUTUMINEN:

Ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta suotavaa. Ilmoittautua voit laittamalla luennoitsijalle sähköpostia nimi.sukunimi@oikeahetki.fi, soittamalla tai tekstiviestillä.

Muutokset luennoitsijoissa mahdollisia. Kahvi -ja tee tarjoilu.

Marraskuun maksuttomat luennot Kauhajoella ja Seinäjoella

Marraskuun maksuttomat päihdeluennot ja avohoitostartit Kauhajoella:

Viikko 46 Ti 10.11.2015  klo 18-21 Tietoisku alkoholismista -luento kaikille /Mika – Ke 11.11.2015 avopäihdehoidon aloitus . 

Viikko 48 Ti 24.11. 2015 klo 18-21 Tietoisku alkoholismista– maksuton luento kaikille /Mika kiinnostuneille  – Ke  25.11.2015 avopäihdehoidon aloitus

Muutokset luennoitsijoissa mahdollisia. Kaikki luennot ovat maksuttomia. Kahvi -ja tee tarjoilu.  Kysy lisää ja ilmoittaudu Riitalle p. 0400-466225 tai sp riitta.koivula@oikeahetki.fi.

2015 Kauhajoen paihdeluento A3 copy_01

Seinäjoki 17.11! Huom! Koko tiimi paikalla: Riitta, Mika ja Satu.

2015 Seinajoen paihdeluent

Tietoa avopäihdehoito mahdollisuudesta tästä linkistä:  APUA PÄIHDEONGELMIIN

Huom! Käy kurkkaamassa myös: Kevään 2016 kurssit läheisille ja toipuville parisuhteille

 

KOLME VUOTTA – KYNNYSTÄ MATALAKSI!

Haaveesta totta

Tiistaina tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Oikeahetki aloitti toimintansa. Motto ja toiminta-ajatus oli silloin ja on edelleen, että pidetään homma yksinkertaisena. Haluamme auttaa, välittää ja olla osaltamme luomassa toipumisen polun alkuja ja tukemassa matkaa. Jonkun mielestä kliseistä, mutta ei minulle “syntymälonkkavikaiselle”, joka jo pikkutyttönä päätin, että minusta tulee sairaanhoitaja. Sydämessä on tämä halu edelleen ja se on vain vahvistunut lukuisten kohtaamisten ja palautteiden myötä, joita olemme saaneet. Ne ovat myös syy uskoa, jatkaa, kehittää ja tehdä työtä asian eteen haasteista huolimatta.

Kohtaamisen voima

Terapeuttisen työn tärkeimmät elementit ovat aitous, rehellisyys ja elämän inhimillisyys. Teoreettinen tietopohja ja koulutus tukevat ammatillista kohtaamista, mutta tärkeintä ihmisten välillä on kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Se on tärkeämpää, kuin se mille tietoperustalle terapeutti työnsä perustaa.

Meillä marssijärjestys on tämä. Oman elämänkokemuksen hyödyntäminen terapiatyössä on voimavara ja mahdollistaa samaistumisen, vertaiskokemuksen. On helpompaa jutella ihmisen kanssa, jolla on sama kokemus. Terapeuttina itsensä ”likoon laittaminen” vaatii rohkeutta ja ehdottomasti hyvää suhdetta omaan menneisyyteen. Koulutus ja ammatillinen työote, työnohjaus sekä moni ammatillinen yhteistyö tukee tätä. Loisto yhdistelmä!

Ihmisten kohtaaminen eri elämäntilanteissa, kriisien äärellä tai muutoin muutoksen tultua väistämättömäksi, on vaikuttavaa. Nuo hetket näemme mahdollisuuksina ja uskomme niihin kätkettyyn oppiin. Tässä syy miksi iloitsemme mm. päihdeluennolle ilmaantuvista, mutta myös syy miksi välillä tulee surullinen olo, kun aistii sen valtavan kynnyksen ja häpeän mikä päihderiippuvuuteen liittyy. Monet voivat todella huonosti, perheet voivat huonosti, mutta kynnys lähteä hakemaan apua on korkea pitkään. Tähän asti se on kuitenkin ollut syy tehdä tätä työtä ja näin tulee olemaan jatkossakin.

Repivä rakkaus

Tiistaina on kolmevee-synttäriluento. Jälleen kerran avaamme tuota pelottavaa rakkaustarinaa ihmisen ja alkoholin välillä. Todellakin kyse on vahvasta rakkaudesta, joka pahimmillaan vie hengen. Kun tuo rakkaus on päässyt syttymään, puhumattakaan täydestä roihusta, jää kaikki muu sille kakkoseksi. Sen ymmärtäminen oli meille aikoinaan vaikeaa. Meillä ei ollut tietoa ja ennen kaikkea ymmärrystä, mitä on alkoholismisairaus. Juuri sairauskäsitys on kuitenkin ollut tehokkain väline ja toipumisen mahdollistaja yhdessä 12-askeleen kanssa.

Ihmisen on oltava valmis luopumaan rakkaastaan, nähtävä sen tuomat haitat ja tuhot ja koettava oma voimattomuutensa sen edessä, ennen kuin toipuminen voi alkaa. Kuka vastarakastunut uskoo ulkopuolisten varoituksia suhteesta, joka ei tee hyvää? Miksi toistuvasti pieksemisen kohteeksi joutuva uskoo kerta toisensa jälkeen selitykset, anteeksipyynnöt, hyvitykset? – Koska rakkaus on vielä niin vahva.

Ihmisen on itse löydettävä oikea hetkensä, sille tieto luo polkua. Se on alku.

Tervetuloa luennoillemme!

Lämmöllä ja kiitollisuudella, Riitta

Katso luennot tästä: Kolmeveesynttäriluento ja muu elokuun ohjelma
‪#‎häpeäheikkeneevalossa‬ ‪#‎kynnystämatalaksi‬ ‪#‎stigmaonlygrowsinthedark‬ #haeapua

Heräsin tänä aamuna auringonpaisteeseen. Lämpöön. Ihana kesä.

Kaikkien vielä nukkuessa ajattelin keittäväni hyvät aamukahvit ja tiesin jo valmiiksi nauttivani hiljaisuudesta. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin hiljaisuus kesäaamuna. Rinnassani oli käsittämätön tunne onnesta, levosta ja elämän kuuntelemisesta. Sudenkorento pörräsi unessani yöllä.

Aloin puuhastella, sillä puuhastelija minä olen. Rakastan siisteyttä ja järjestystä. Erinomaisen sopivia piirteitä kontrollifriikille, joskin nuokin piirteet ovat paremmin järjestyksessä nykyään. Ei ammuta enää yli niin usein. Siitä pitää huolen kuusihenkinen perheemme, kaksi koiraa ja neljä kissaa. Elämä opettaa, niinhän sitä sanotaan. On se opettanut, tätäkin.

Puuhastellessani huomasin lattialla lätäkön. Ison lätäkön. Vettä? Noin paljon. Pissaa? Kusta? Polvistuin lattialle ja haistoin. Ei selvyyttä. Hain rätin ja aloin kuivata ja ajattelin samalla lätäkön olevan tiineenä olevan Tara -koiramme pissaa. Rättikin alkoi haista virtsalle, joten diagnoosi oli selvä. Sairaanhoitajana on tottunut monenlaisiin hajuihin, virtsa on niistä helpoimpia, jos sitä mietitte.

Siinä lattiaa polvillani luututessani muistin, millainen ongelma kusi on minulle ollut. Nyt ei tullut mieleeni, jotta mieheni olisi kännipäissään käynyt lattialle kusaisemassa, mutta muisto niistä ajoista tuli. Ja sen myötä muisto siihen liittyvästä häpeästä. Kännikuseskelu oli perheessämme tavaramerkki. Merkki siitä, että on juotu niin paljon, että taju lähtee. Koomat. Perseet olalle. Ja aamulla ollaan kuin häntäänsä pierryt koira tai käyttäydytään, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vielä raivostuttavampaa. Läheiselle pikku nöyristely on aina poikaa.

”Kännikuseskelu” on eräs merkki alkoholismista, silloin en sitä tiennyt.
Kuseen törmäsin aamulla sängyssä, pöntön vieressä, sohvapöydälllä. Monelle nuo voisivat olla paikkoja rakkauden osoittamiseen, mutta meillä ne olivat tapahtumia, jotka vähensivät rakkautta, tuhosivat parisuhdetta, arvostusta ja kunnioitusta. Se oli hirveää. Haluat rakastaa, mutta et kerta kaikkiaan enää pysty.

Voisit vajota maan alle häpeästä – tunne pitää paikkansa. Käsittämätön raivo, sen pimittely ja näytelmän pyörittäminen, kun talossa on vieraita ja makuuhuoneessa on kuset sängyssä. Tuskaa. Ja toive siitä, että ihmiset lähtisivät, että saisi siivota sotkut pois. Miten minä olen voinut tuollaisen miehen kanssa mennä naimisiin, missä se mies on.

Häpeä syö ihmistä. Se on ollut aivan hirveää myös Mikalle.

Nyt joku saattaa ajatella, ettei minulla tai meillä sentään tuollaista ole. Tämä on sellainen juttu, että monille tulee vastustamaton tarve kertoa, etten minä sentään housuuni ole kussut. Tämä on se kohta, missä voi pörhistellä rintaansa, kokea lievää tai runsastakin ylemmyydentunnetta ja jatkaa juomista, katsoa muualle ja kieltää ongelma edelleen.

Kannatta kuitenkin huomata, etteivät kaikki alkoholistit virtsaa alleen, kaikki eivät saa kramppeja tai koe deliriumiakaan. Kaikki eivät käy katkolla tai kuormita terveydenhuoltoa ja sosiaalitoimea. Kaikki eivät ole väkivaltaisia. .

Hah. Kuvitteletko, että paras ystäväsi, se kaveri jolla ”menee hienosti” kertoisi kusiongelmasta? Tuskin.

Monet alkoholistit, jotka eivät vielä omasta tai lähipiirinkään mielestä ”sentään vielä” alkoholisteja ole, ovat tänäkin viikonloppuna ”juhlimassa” Provinssissa tai muilla festareilla. Mökeillä kaveriporukassa tai perheen kanssa.

He vetävät koomat ja sammuvat, usein porukan onneksi.
Usein he ”juhlivat” aamuun asti. Häiriköivät, pelottavat, aiheuttavat vaaratilanteita, ärsyttävät, soittelevat, nauravat omituisesti, viljlevät ”huumoria”, jota kukaan ei ymmärrä, puhuvat kovalla äänellä, kuulevat vain itsensä, rypevät itsesäälissä, tappelevat, ovat törkeitä, häpäisevät itsensä ja porukan. Tai sitten he juovat itsekseen, ovat tavallaan harmittomia, sammuvat.

Ja aamulla tapahtuneesta ei puhuta. Ehkä vain perheen kesken tai kaverit miettivät keskenään, miten seuraava reissu tehtäisiin ilman kyseistä ihmistä.Lähipiirissä ongelma tiedetään, mutta koska kaverilla menee aina överiksi, kukaan ei puutu. Perheessä pidetään palaveria juhlien jälkeen. Believe me.

Monet ”juhlivat” jo yksinään. Ja siivoavat sotkujaan jälkeenpäin. Yksin.

Juhliminen on hauskaa ja se kuuluu elämään, kesään. On vain niitä ihmisiä, joille juhlimisesta tulee pakko. Ja sitten tulee kohta, jolloin juhlat päättyvät.

Ei ole mukavaa herätä kuset housussa. Ei oikeasti eikä kuvainnollisesti.

Hiljaisuus jatkuu. Nyt aurinko on poissa ja ilma viileämpi, mutta eipä ole kusiset oltavat. Meillä se on loppunut raitistumiseen. Se auttaa. Asioiden läpikäyminen helpottaa niistä puhumista. Häpeä väistyy, kun tulee tietoa, ymmärrys ja raitistuminen. Toipuminen niin rokkaa.

Alkoholismissa on hirveät oireet, mutta sairautta ei tarvitse hävetä, se pitää hoitaa!

Kyllä sunnuntain aamukahvi vain on parhautta