Seison puhelin kädessäni läheisen pihassa. Etsin Oikeanhetken numeron ja odotan, että Riitta vastaisi. Menee vastaajaan ja mietin kauhuissani mitä teen. Soitan läheiseni tukemana kriisikeskukseen ja varmistan, että tein oikein lähtiessäni pakoon ja jättäessäni sinne hänen lapsensa. Sain lohduttavan vastauksen ja kuulin tehneeni oikein. Riitta soittaa puhelun jälkeen. Enää ei ole voimia vastata hänelle.
Seuraava kohtaaminen Riitan kanssa on, kun aikaa on kulunut tästä hetkestä useampi vuosi ja olen ajamassa Oikeanhetken läheisryhmään ensimmäiselle tapaamiselle. Jännitän paljon, koska tämä päätös lähteä ryhmään ei ollut helppo, olin miettinyt sitä monta vuotta ja olin nyt valmis siihen.
Astuessani sisään saan heti lämpimän kohtaamisen ja paljon lämpöisiä halauksia. Kuulen sanat; Ihana kun olet. Odotimme juuri sinua. Vaikka emme tunne toisiamme olemme heti samalla aaltopituudella ja lämmin tunnelma saa meistä monien silmät kostumaan.
Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien syvä rauha ja kiitollisuus sekä samanlaiset tarinat ovat tehneet meistä tiiviin porukan. Jokaisen ajatuksia kuunnellessa oivallan asioita omaan elämääni. Vertaistuki on tärkeä osa toipumista.
Jokaista kertaa olen odottanut kovasti ja saanut yhä enemmän itselleni voimaa ja työkaluja käsitellä asioitani. Olen oppinut ryhmän aikana asettamaan omat rajani, joka tuntuu nyt hienolta. Olen saanut uuden elämän. Enää en suostu kaltoinkohteluun vaan puutun siihen välittömästi.
Olen kasvanut ihmisenä tämän 1,5 vuoden aikana paljon ja avaamalla tunnelukkojani ymmärtänyt miksi olen toiminut elämässäni tietyllä tavalla. Ilman tätä oivallusta en pystyisi jatkamaan elämääni ja olemaan niin onnellinen kuin tällä hetkellä olen. Jokaisena aamuna herään yhä kiitollisempana elämästäni.
Meidän perheelle kuuluu oikein hyvää. Olemme onnellisia ja lapset saivat vuosien jälkeen äidin takaisin kauhun takaisesta maailmasta. Minulla on todella upeat lapset, jotka ovat myös kasvaneet henkisesti näiden vuosien aikana. Vaikka kokemus oli hyvin raskas, ymmärrän nyt mitä kaikkea hyvää olen siitä saanut. Olen kirjoittanut elämänkerran tästä ajasta ja teen työtä missä autan traumatisoituneita lapsia ja nuoria toipumaan.
Varmasti jatkossa käyn Al-anon niin paljon kuin pystyn ja tulemme pitämään yhteyttä ryhmäläisten kanssa. Toipuminen on koko loppuelämän kestävä matka itseeni ja olen oppinut ryhmien aikana, että kaikesta selviää ja jokaisen on itse oltava valmiina aloittamaan oman elämän matka ja tutustumaan itseensä uudelleen. Toipumaan siitä, mitä elämässä ollut.
Olen kiitollinen, että en ole tämän matkani aikana katkeroitunut vaan käsitellyt ja avannut asiat ja pala palalta päässyt eteenpäin niissä. Uuden elämän aloittaminen vaatii paljon myös läheisiltäni hyväksyä minut uudenlaisena sekä jonain päivänä tulevalta puolisoltani kärsivällisyyttä ottaa kaikki ne tunteeni vastaan mitä alitajunnasta. Olla tukena ja turvana jokaisella hetkellä. Vaikka olen asiat käsitellyt loppuun varmasti niitä nousee pintaan uuden elämän alkaessa. Lähden tänään matkaan luottavaisena, valmiina ja uteliaana katsomaan millainen elämä minua odottaa oven toisella puolella.
Sanat eivät riitä kertomaan sitä kiitollisuutta, mitä olen saanut Oikeahetki läheisryhmästä elämääni. Ilman sitä ja monia muita auttavia tahoja en olisi tässä vahvana ja selvinneenä. Teidän avulla tein suuria ratkaisuja elämääni. Fenix lintu nousi tuhkasta ja lentää onnellisena kohti uutta elämää.
” Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista”