Miten voi auttaa ellei halua apua?
Tämän kysymyksen kuulemme usein. Yleensä kysyjänä on läheinen. Sellaisen ihmisen läheinen, jonka päihteidenkäyttö on niin sanotusti lähtenyt lapasesta. Ai, mistä sen tietää, että käyttö on lähtenyt lapasesta. No siitä, kun tuo edellä mainittu kysymys esitetään. Monesti samaan syssyyn kysytään myös sitä, mistä tietää jonkun olevan alkoholisti tai päihderiippuvainen. Kysymykset ovat hälytyskelloja. Läheisten huoli ei herää, eivätkä nämä kysymykset, jos alkoholinkäyttö on normaalia.
Kuullessani näitä kysymyksiä, omat muistot käyvät mielessä. Miten sitä halusi ja yritti auttaa, kun toinen joi, yritti olla juomatta ja lupasi olla juomatta. Miten sitä turhautui, toivoi, pelkäsi, suri, raivosi, vihasi, itki, oli järkevä, vetosi tunteisiin, järkeen, faktoihin. Yritti osoittaa toiselle miksi juominen ei kannata. Ei tiennyt, ettei ole kysymys siitä, etteikö alkoholisti tai päihderiippuvainen tietäisi jonkin olevan pielessä. Usein todellakin tietää hyvin, kieltää vain sen. Ei pysty muuta.
Tietämätön auttaa halutonta tekemään tarpeetonta
Perusprobleemi on, ettei ole ongelmaa. Kieltäminen kuuluu sairauteen. Siihen betoniseinään päätä hakatessa meni minulta monta vuotta. Menee nytkin monella.
Ei voi auttaa, ellei ole tietoa, ymmärrystä sairaudesta. Eikä todellakaan voi auttaa, ellei ole avuntarvetta, halua ja motivaatioa. Siksi auttaminen pitäisi kohdistaa ensin itseen.
Ensin on hyvä ymmärtää, millaisen sairauden kanssa on tekemisissä ja ettei “tieto” perustu myytteihin ja meillä Suomessa jo äidinmaidossa saamiimme käsityksiin ja fraaseihin päihderiippuvuudesta.
Päihderiippuvuus tulee iholle, se koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella, myönsi sitä tai ei. Johtuuko se tästä, että alkoholismin kohtaaminen luonnollisesti on vaikeaa? Siis tarkoitan tässä, että usein törmää monenmoisiin jorinoihin ja selityksiin siitä mistä sairaus johtuu ja on erilaisia ihmisiä ja mikä auttaa ketä, ei ehkä auta toista. Kierretään, kuin kissa kuumaa puuroa. Yritä nyt ryhdistäytyä ja olla kunnolla. Laita korkki kiinni.
Usein päihderiippuvaisina nähdään vain sairauden loppuvaiheessa elävät alkoholistit, narkomaanit, joissa sairaus näkyy jo ulospäin ulkonäössä, fyysisessä kunnossa ja sosiaalisessa elämässä. Ei nähdä niitä työssäkäyviä, siististi puketuvia, hyvännäköisiä, tavallisilta näyttäviä, perheellisiä, “hyvien perheiden lapsia”, päihderiipppuvuuteen sairastuneita. Ei nähdä, koska sairaus ei näy päällepäin vielä ja usein se alkaa näkyä vasta vuosien kuluttua. Tai jos nähdään niin kielletään, katsotaan muualle, kun ei tiedetä miten auttaa, mitä tehdä, ei saa sekaantua muiden asioihin.
Perheessä on kärsitty siinä vaiheessa jo kauan. Perheessä sitä ei nähdä, koska koko perhe sairastuu. Eikä ole tietoa. On häpeää, syyllisyyttä ja sitä muuta sotkua mitä alkoholismi aiheuttaa. Kuka siellä nyt pystyisi selkeästi ajattelemaan ja toimimaan?
Alkoholismi on sairaus
Päihderiippuvuus on sairaus. Siitä on lähdettävä. Siitä me lähdemme. Siitä on meillä toipuminen lähtenyt. Sekä Mikan, tänään raittiin alkoholistin, että minun Riitan läheisen. Olemme “in recovery” ja se rakentuu tukevalle kivijalalle, sairauskäsitykselle.
Tuon kivijalan päälle tulee kaikki muu toiminta toipumismatkalla. Vastuunotto itsestä, omasta toipumisesta, sitoutuminen. Halu muuttua itse, ei muuttaa toista. Puhuminen, rehellisyys, avoimuus, luottamus. Tietoinen toisin tekeminen, uuden elämän opettelu, tilanteiden kohtaaminen ja voimavarojen löytäminen. Pelkojen kohtaaminen, itsensä voittaminen, rohkeus. Vertaistuki. Elämä.
Hanki tietoa
Miten voi auttaa alkoholistia -kysymykseen yksi hyvä vastaus on:
Hanki tietoa, ota selvää sairaudesta ja keskity omaan hyvinvointiisi, ettet sairastu itse tai lisää. Hämmästyttävää kyllä, se auttaa enemmän myös päihderiippuvaista, kun apu ei olekaan enää sitä mitä tilataan.
Muutos omassa suhtautumisessa tiedon ja oman toipumisen myötä auttaa läheistä näkemään paremmin, tekemään toisin. Se antaa voimaa ja rauhallisuutta, irrottaa riippuvuudesta. Se auttaa sinua ja kenties päihderiippuvaistakin. Kenties, sillä takeita ei ole. Ei mistään.
Päivä kerrallaan.
