Odotatko toisen muuttuvan?
Odotatko toisen raitistumista, toisen muuttumista, jotta hän näkisi asiat niiden oikeassa valossa, totuuden, sen miten asiat oikeasti ovat? Niin kuin sinä näet. Sitäkö odotat? Oletko odottanut?
Odotatko toisen näkevän, miten hyvää elämä voisi olla, kun vain lopettaisi juomisen? Näkevän kaikki mahdollisuudet, jos vain ei joisi. Hyvä ihminen, herkkä ja työnsä hoitava. Siellä kaiken alla, sinä tiedät sen. Arvostettu. Kenen mielestä?
Odotatko omaa helpotustasi?
Odotatko olosi paranevan, kun toinen muuttuu, lopettaa, aloittaa alusta ja näkee kaiken kirkkaammin? Sitten elämä olisi hyvää, kun vain. Sitku olisi.
Odotatko, että se toinen arvostaa sinun muutostasi ja muuttuu siksi?
Vain sinun vuoksesi – rakkaani, mitä tahansa.
Rakastan sinua niin paljon, kuoliaaksi.
Minäkin odotin
Minä odotin, enkä edes tajunnut odottavani. Se oli niin luontevaa. Ajan saatossa opittu tapa. Ei siinä mitään ilkeää ollut, ajattelin vain, että kun se toinen raitistuisi, niin minullakin olisi parempi olo. Odotin sitä jännittäen, huolehtien, murehtien, vihastuen, turhautuen. Usein en edes ajatellut odottavani, vaan eläväni minulle kuuluvaa elämää.
Hyväksynnän hakeminen
Kannoin vastuuta kaikesta mahdollisesta tunteakseni itseni hyväksi ihmiseksi, tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Tein asioita puolesta osallistumalla kaikkeen, törmäsin toistuvasti loukkaantumiseen, jalustalle nostamiseen, nenässä kasvaviin palkokasveihin, siihen, miten muut jotenkin aina ovat vähän parempia kuin itse ja joskus ihan superihmisiä.
Hain hyväksyntää. Tekemällä sen kaiken, minkä tein. Olemalla leijonaemo, heittäytymällä tunnekuohuun, kun jotain tapahtui. Ainahan, jostain löytyi joku omaa elämää pahempi ongelma. Siitä sai energiaa ja tunsi tekevänsä jotain hyödyllistä.
Kulissien ylläpitäminen
Voi luoja, miten paljon sitä ollaankaan valmiita tekemään kulissien ylläpitämiseksi. Istumaan kahvipöydässä ja pohtimaan Jonkun Muun elämää, vaikka itsellä on niin paha olo, että oksennus tuntuu kurkussa. Ainahan voi toki kieltää koko ongelman, silloin on helpompaa arvostella muita ja puhua muiden ongelmista.
Eihän se nyt ole soveliasta täräyttää, että meidän isäntä (tai emäntä/rouva) on alkoholisti ja elämä on aivan perseestä. Vai olisiko? Mietitkö, mitä muut odottavat sinulta?
Arki on yhtä juhlaa?
Niin sitä arkea pyöritettiin. Vituttihan se välillä, kun joku sanoi ylevästi arjen olevan yhtä juhlaa. Siihen oli pitkä matka ja sen tiesi. Jossain sisuskalujen uumenissa. Ja mikäs sen helpompaa kuin katkeroitua niille muille, jotka eivät käsitä sinun elämääsi.
Tule vittu elämään tätä, niin näet miten juhlaa se on.
Tässä ajattelussa olemme Mikan kanssa löytäneet paljon samansuuntaisuutta.
Odotin rakkautta, mutta väärästä suunnasta
Minä odotin 18 vuotta rakkautta. Tänään en odota, odotus on päättynyt. Odotuksen päättyminen saattaa kuitenkin johtaa odotuksen siirtämiseen johonkin muuhun kohteeseen. Miksikö? No, jos et rakasta itseäsi.
Sitä on pitänyt opetella, itsensä rakastamista. Kiukkuisena ja hankalana. Iloisena ja hyvänä. Minuna, sellaisena kuin itseäni peilistä sillä hetkellä katson.
Itsensä rakastamisen taito
On pitänyt opetella kuulemaan arvostus, kehut, rakastaa ja ottamaan se vastaan. On pitänyt pettyä itseensä ja muihin, menettää ”ystäviä” ja saada uusia ystäviä.
Itsensä rakastaminen on kaiken a ja o. Paljon paasattu, mutta huonosti ymmärretty. Onneksi elämä pitää huolen, kun sille antaa mahdollisuuden, ja voit alkaa opetella itsesi rakastamista.
On pitänyt opetella vetämään rajoja, luopumaan huonoista ihmissuhteista, olemaan terveellä tavalla itsekäs. On pitänyt suostua olemaan riittämätön, keskeneräinen ja virheitä tekevä. On pitänyt opetella antamaan anteeksi itselle ja hyväksymään – ja tiukassa paikassa vain
hengittämään.
Rohkeutta myöntää oma surkeutensa
Meille on sanottu, että olemme rohkeita, kun kerromme ja jaamme toipumistamme. Ei se vaadi rohkeutta. Rohkeutta vaatii myöntää oma surkeutensa. Rohkeutta vaatii olla epäkesko hautaan asti. Luuserikin tarvittaessa. Tässä maailmassa.
Tee ensimmäinen teko itsesi vuoksi
Joten. Siinä odotellessasi. Tee ensimmäinen teko oman hyvinvointisi eteen, itsesi kuuntelemiseksi ja rakastamiseksi. Mitä se sitten onkaan.
Sieltä tulee odotuksen päättyminen ja elämä.
Tekemällä se tulee, ei odottamalla.
Sitten ajattelet:
Miksi en tehnyt tätä jo aiemmin.
Onneksi en odottanut kuoliaaksi. Itseäni tai sitä toista.
Lämmöllä,
Riitta Koivula
riippuvuus-ja läheisterapeutti
psykoterapeutti, sairaanhoitaja
Oikeahetki
