TOIPUMALLA TYYNEKSI
Toipuminen on monikerroksista, mutkikasta, arvaamatonta, työtä vaativaa, mieltä askarruttavaa, palkitsevaa, vapauttavaa, ilahduttavaa, helpottavaa ja antoisaa. Toipuminen alkaa pahan olon sietämättömyydestä. Se alkaa siitä, ettei kestä enää sen hetkistä tilannetta ja siitä, ettei jaksa enää ja haluaa jotain muuta. Voi olla, että pahalle ololle ei ole täsmällistä nimittäjää, se vain on ja pysyy.
Läheisen pohja
Omassa elämässäni tällainen kohta löytyi vuonna 2013. Voimani loppuivat, en jaksanut enää tsempata itseäni. Unet loppuivat, vatsassa oli jännityksen tunne koko ajan ja muisti oireili niin, että ajattelin varhaisiän dementian alkavan.
Ihmettelin, miksi juuri nyt. Eikö kaikki ollut suurin piirtein hyvin. Puoliso oli juuri vähentänyt alkoholin käyttöä ja murrosiän kuohunnatkin alkoivat perhepiirissä laantumaan. En tuolloin tiennyt, että vain nurkan takana odottivat riippuvuussairauksien seuraavat vaiheet. Pääsin jaloilleni mielenterveyden tuen ja lääkkeiden voimalla. Sairaslomajakson loppupuolella tuli ajankohtaiseksi miettiä terapian aloittamista. Ajattelin, ettei siitä haittaakaan olisi.
Kolme vuotta terapiaa oli hyvä startti toipumiselle. Uskalsin kyseenalaistaa syyllisyyden tunteeni puolisoni runsaaseen alkoholinkäyttöön ja sain keinoja ja voimia kuunnella ja kuulla myös itseäni. Mutta vieläkään en tiennyt, mikä se jokin sisälläni oli, joka sai minut aina välillä epätoivon tilaan ja murehtimaan ja suremaan asioita loputtomasti. Uskon kuitenkin, että tuon terapian kautta saadun vahvistumisen tuloksena perheessämme alkoi tapahtua. En enää halunnut uudestaan joutua, niin suureen ahdistuksen tilaan ja olin myös oivaltanut, että puolisoni alkoholin käytöllä oli minuunkin negatiivinen vaikutus. Nyt syyllistäminen oli vaihtanut osaa. En enää ollut syyllinen puolisoni alkoholin käyttöön, vaan mielessäni hän aiheutti minulle pahan olon.
Toipuminen: puoliso hakee apua alkoholismiin
Syksyllä 2019 puolisoni hakeutui hoitoon Oikeahetkeen ja joulukuussa pääsin itse mukaan läheisenä. Ajattelin aluksi olevani mukana hänen vuokseen. Mutta noin kahden, kolmen kerran jälkeen oivalsin, että minähän olen mukana vain itseni vuoksi. Alkoi suunnaton ihmettelyn vaihe, miten minä olin sairastunut läheisriippuvuuteeni, eihän lapsuuden kodissani ollut käytetty alkoholia juuri lainkaan, eikä alkoholiin liittynyt muistoissani mitään ikävää. Kun sain tietoa läheisriippuvuudesta, aloin myös nähdä sen piirteitä lapsuuden kodin käytöstavoissa. Aloin myös muistaa jutut isoisoisästä, jota hevonen oli vetänyt kärryissä kotiin hänen nukahdettuaan miestä väkevämmästä .
Monivaiheinen toipuminen
Toipuminen: nyt alkoi se monivaiheinen toipuminen tietoa etsien ja ryhmissä käyden. En ollut koskaan ajatellut, että vertaistukiryhmät ovat niin suunnattoman antoisia. Suurimmat oivallukset tein toisia kuuntelemalla ja näkemällä sitä kautta omat toimintatapani. Ryhmässä opin myös kertomaan omista asioista ja tunteista rehellisellä tavalla. Toipumisen eteen työskentely jäi päälle, sillä huomasin kuinka suuri tasapainottava apu sillä oli omaan mielentilaan. Suuria ja vaikeitakin asioita on tapahtunut toipumisen aikana, mutta aina olen löytänyt avun joko teksteistä ja iskulauseista, jotka kiinnittävät itseni tähän hetkeen ja antavat toivoa tai ryhmistä, joissa voi kertoa tunteistaan ja tietää tulleensa kuulluksi.
Toipuminen: 12 askeleen toipumisohjelma
Askelten tekeminen tuntui selkeältä jatkumolta toipumisen tiellä. Niitä työstäessä sai pureutua omaan itseensä ja siihen, miten itse oikeasti toimii ja ajattelee. Omalla kohdallani peili alkoi kääntyä hiljalleen itseeni päin. Aloin nähdä oman toimintani vaikutukset tapahtumiin ensin menneessä ja sitten myös nykyhetkessä. Sillä eihän kaikki asiat muutu oikeaan suuntaan sormia napsauttamalla, vaan se on pitkän pitkä tie, joka vaatii työtä. Aivan kuin olisin löytänyt uuden tuttavuuden itsestäni.
Välillä olen haltioissani tuon uuden ystäväni taidoista ja välillä olen kyllä häpeissänikin käytöstavoista, joita huomaan tuossa ystävässä eli itsessäni, mutta pitää olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen itselleen, kaikkia ei opita kädenkäänteessä.
Terapia antoi alun toipumiselle, mutta Oikeahetken läheishoito oli täsmähoito pahaa oloa aiheuttavaan sairauteen nimeltä läheisriippuvuus. Matkaa on pitkälti jäljellä. En ihan tarkkaan vielä tiedä minkälainen ihminen kuoriutuu sisältäni. Katson kuitenkin luottavaisesti ja tyynenä tulevaisuuteen ja valtavan kiitollinen vertaisryhmän tuesta ja niistä ihmisistä, joita olen toipumismatkani varrella saanut kohdata ja niistä uusista ajattelutavoista, joita olen saanut oppia.
Kaiken tämän matkan jälkeen tiedän, ettei puolisokaan ole syyllinen minun pahaan olooni, vaan voin tutkailla itseäni ja tehdä sitten tarvittavia muutoksia omassa käytöksessäni tai tehdä tarvittavat ratkaisut.
-Leea
