PÄIHDETYÖN SURULLISIA HETKIÄ

Surulle altistava elämäntehtävä

Olen tekemisissä toipumisen kanssa.  Toipuminen on visio, missio ja sen mahdollistaminen työni ja tiimin kautta on elämäntehtäväni. Sen olen todennut näiden kohta seitsemän kuluneen vuoden aikana. Näen toipuvia ihmisiä, toipumisesta innostuvia, sitä haluavia ja siihen sitoutuvia. Näen läheisten lähtevän toipumaan ja tunnistavan läheisriippuvuuden itsessään. Homma toimii, sen näen.

Polulta highwaylle

Toipuminen on usein haasteellista ja välillä vaikeaakin, tarkoittamatta kuitenkaan paluuta päihteisiin, vaan sitä ihan tavallista elämää, missä opetellaan kohtaamaan tilanteita, tunteita ja uusia näkökulmia ilman päihteitä. Läheiset puolestaan, jota muuten suuri osa myös päihderiippuvaisista on, kiinnittävät huomiota ajatuksiin, pinttyneisiin käyttäytymismalleihin, reaktiokäyttäytymiseen, kontrolloinnin tarpeeseen ja usein myös siihen kuka oikeastaan olen kaiken tämän jälkeen. Huolimatta kaikista haasteista tai enemmänkin juuri niiden takia, ihmiset toipumisen polulla edistyvät ja muutos näkyy. Ja jossain kohtaa polku onkin sitten highway.

Massiivinen muutos

Missä ovat surulliset hetket, kun niistä kerta aloin kirjoittamaan. Surulliset hetket kuuluvat päihderiippuvuuteen ja toipumiseen. Surulliset hetket toipuvilla päihderiippuvaisilla ovat  muutoksen tuskaa ja yllätyksiä, joihin ei osannut varautua. Muutos on massiivista. Se on vanhasta luopumista, ”ystävien” menettämistä, joskus jopa perheen tai perheenjäsenten, sillä kaikki eivät siedä toipumista, eivät kestä, eivätkä sittenkään halua muutosta. Näissä hetkissä kysytään uskoa itseeen ja oman polun löytämiseen. Surulliset hetket ovat myös oman eletyn elämän kohtaamisessa ja näkemisessä, menetetyn ajan mittaa ei ole, se tulee suruna. Sen on tultava suruna.

Kuoleman suru

Suru ja kiitollisuus sekoittuvat, kun kuolema ilmoittaa läsnäolostaan. Menetyksen suru, mutta toisaalta lohdutuksena voi olla, ettei kuoleman syynä ollut päihderiippuvuus ja läsnä voi olla kiitollisuus mahdollisuudesta saada elää raittiina ja toipuvana viimeiset vuodet.

Kieltämisen suru

Todella surulliset hetket ovat niitä, jolloin ihminen kieltäytyy, ei pysty, ei kykene hyväksymään tilannetta, vaikka sen älyllisesti jo tiedostaisi. Todella surullisia ovat hetket, kun toipumiseen keskittymisen sijaan energia menee kaiken ja kaikkien kyseenalaistamiseen, kun riippuvuussairauteen ja riippuvuusajattelun oirekuvaan sopien keskitytään hakemaan vikaa, selitystä, syytä muusta tai muista. Todella surullisia ovat hetket, kun sairaus ilmaisee kielto-oireen voimakkuuden perheen hylkäämisellä ja päihteen asettamisella etusijalle. Surullisia ovat hetket, jolloin läheiset purkavat hätäänsä päihderiippuvuuteen sairastuneesta rakkaastaan. Surullista on nähdä taistelu, jota päihderiippuvainen, addikti, alkoholisti joutuu käymään. Taistelu, jossa voittaja on jo selvillä. Taistelu, jossa voittaja puhuu sairaan omalla äänellä ja sairas uskoo puhuvansa itse, mutta puhujana onkin sairaus.

Nämä ovat toden totta surullisia hetkiä. Hetkiä ja tilanteita, jotka olen itsekin kaikki elänyt ja kohdannut aikanaan, lapsuudessani ja kun alkoholismi vielä perheessäni hallitsi. Aikana ennen toipumista, kymmenen vuotta sitten.

Tarpeellinen suru

Suru on lämpimämpi tunne kuin viha. Suru mahdollistaa hellittämisen ja irrottautumisen, se mahdollistaa päihderiippuvuuden ja läheisriippuvuuden hyväksymisen sellaisina kuin ne ovat ja niiden kuuluukin olla, kun ne ovat aktiivisia. Suru tulee ja se menee, se on väistämätön ja se kuuluu elämään. Suru on myötätuntoa ja empatiaa, kun sen voi antaa tulla ja suhtautua siihen lempeästi. Suru kertoo minulle, että olen inhimillinen ja pystyn tuntemaan.

Suru turvaa toipumisen

Suru kuuluu myös ammatilliseen toipumiskeskeiseen päihdetyöhön, sillä se on välittämistä ja sairauden kunnioittamista ja muistutus aina siitä, millaisen asian kanssa olemme tekemisissä. Suru kertoo, että emme ole päihdetyöhön paatuneita. Se pakottaa kehittämään ja lisäämään osaamista.  Suru pilkahtaa toipumisen ilon keskellä aina säännöllisesti. Se on olennainen osa työtä, jossa kuolema on vaihtoehto. Suru turvaa toipumista. Sellaista työtä me teemme. Ihmistyötä, jossa ilo ja suru ovat läsnä. Ja saavat olla.

”Mutta sinä olet surullinen, se todistaa, että sielusi on yhä elossa.” -Paolo Coelho

Rakkaudella, Riitta K

Riitta KoivulaRiitta Koivula

Vastaa

Kiinnostuitko?


Ilmoittaudu ilmaiselle luennolle tai tilaa kurssiaikataulu