Kuulimme illan aikana kuuden läheisen toipumistarinat, joista jokainen puhutteli, kosketti, liikutti. Itketti. Mykisti. Herätteli. Toipumistarinat ovat henkilökohtainen katsaus omaan toipumismatkaan ja tapahtuneen muutoksen näkemiseen.
"Jatkoryhmässä olen pystynyt keskittymään enemmän itseeni, tunteisiini ja ajatuksiini. Olen oppinut asettamaan rajoja ja oppinut sanomaan ei. Nyt ymmärrän että minäkin olen tärkeä ja minulla saa olla omia mielipiteitä ja oma tahto. Ryhmien avulla saan nykyään palata turvalliseen ja rauhalliseen kotiin kevyemmällä mielellä."
"Astuessani sisään saan heti lämpimän kohtaamisen ja paljon lämpöisiä halauksia. Kuulen sanat; Ihana kun olet. Odotimme juuri sinua. Vaikka emme tunne toisiamme, olemme heti samalla aaltopituudella ja lämmin tunnelma saa meistä monien silmät kostumaan."
Ryhmän aikana opin pitämään omia puoliani. En enää miellyttänyt muita vältelläkseni konflikteja. Tajusin etten voi aina antaa vain muiden kävellä ylitseni.
"Koen, että oli hyvin vaikea tunnistaa ja hahmottaa alkoholiongelma, koska hoitoon lähtemisen päätös tapahtui hyvin varhaisessa vaiheessa. Oma hyvinvointi, perhe ja parisuhde olivat hoidon tarpeen ratkaisevat tekijät."
"Ennen mieheni hoitoon hakeutumista minusta tuntui, että olin kadottanut itseni, en enää tiennyt kuka olin ja mitä elämältä halusin. Läsnä oli oikeastaan vain toivottomuuden tunne. En kuitenkaan täysin tunnistanut oireiluni johtuvan läheisriippuvuudestani ennen mieheni hoitojakson alussa ollutta läheistenpäivää."
"Kyllä kaikki järjestyy - kun oikein kovasti yritän". Kun oikein yrittää ajatella aina positiivisesti, eikä suostu näkemään totuutta - ja välttelee vain pahaa oloa, niin menee ojasta allikkoon."
"Miksi aina mua petetään? Miksi aina mä teen kaiken väärin? Miksi mut jätetään aina viikonloppuisin yksin kotiin itkemään? Miksi muilla on kiltit lapset ja siisti koti? Miksi muiden miehet juo normaalisti ja mun miestä saa aina hävetä? Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt päässäni koko aikuis-ikäni."
